Follow:

DIY

    DEEP, minä, terveys & hyvinvointi

    Hei, sä oot ihana!

    En varmasti ole ainoa, jonka on toisinaan vaikeaa ottaa kehuja vastaan. Itsekriittisyys ottaa joskus vallan niin, että inho nousee ihan korviin asti. Paska mutsi ja paska ystävä -fiilikset ovat välillä ja joinain tiettyinä ajanjaksoina arjen pyörtyksessä enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Kiireessä tulee liian usein sanottua – tai mikä pahempaa, jätettyä sanomatta.
    Törmäsin eräänä päivänä lounastauolla vanhaan ystävään, jonka näkemisestä on kulunut jo pieni ikuisuus, eli ihan liian kauan. Tämä upea nainen tuli halaamaan minua ja totesi Hei, sä oot ihana!  Vaikka emme ole vaihtaneet kuulumisia aikoihin, oli hän juurikin se sama, mahtava ja iloinen tyyppi joka hän oli viimeksi kun olemme nähneet. Ja vaikka emme ole olleet kovinkaan paljon tekemisissä viimeisen kahden vuoden aikana, jaksoi hän siitä huolimatta ja aivan ensimmäiseksi muistuttaa siitä että olen hänen mielestään ihana. Aika ihanaa, eikö?!
    Toinen herätys tähän omaan ihanuuteeni (kuulostaa vähän itserakkaalta, mutta you got the point) oli hääpäivänäni. Lapsuudenystäväni toi minulle kirjeen, johon hän oli kirjoittanut puheen. Hän kiteytti yli 20 vuoden ystävyytemme ja omat tuntemuksensa tuohon kaksisivuiseen niin koskettavasti ja kunnioittavasti, että jos jonain päivänä koen pienintäkään huonommuuden tunnetta tai itseinhoa, kaivan tuon kirjeen esille ja luen sen kerta toisensa jälkeen uudestaan. Sen jälkeen voin todeta itselleni että Hei, nyt leuka pystyyn, sä oot oikeesti ihan hyvä tyyppi!
    Tähän yhteenvetona todettakoon, jos joku on kulkenut rinnallasi sen kaksi vuosikymmentä – tai vaikka väikka vaan vuoden – niin älä herranjestas kyseenalaista jos se tyyppi sanoo sulle että oot ihana! Vaikka välillä iskee fiilis että oot huono; Huono ystävä tai huono vanhempi, muista että se on vain tunne. Se ei ole totuus, ja todennäköisesti se menee myös ohi hetken kuluttua. Luota siihen että sä osaat, sä pystyt ja sä voit. Ja ennen kaikkea usko, kun joku sanoo sulle että oot ihana!
    terveys & hyvinvointi, Yhteistyö/sponsoroitu

    Mielen ja kehon hallintaa joogan avulla

    Kaupallinen yhteistyö: Yoga Nordic

    Jooga on tuhansia vuosia vanha monimuotoinen liikuntamuoto, joka on alunperin kehitetty Intiassa. Jooga perustuu erilaisiin asentoharjoituksiin, eli asanoihin, sekä meditaatioon ja sen tarkoituksena on rentouttaa, sekä antaa keholle ja mielelle sen tarvitsemaa terapiaa. Joogassa keskitytään ihmiseen kokonaisvaltaisesti; Kehoon, mieleen ja sieluun, sekä pyritään vapautumaan häiriötekijöistä ja saavuttamaan oma sisäinen rauha.
    Jooga on erittäin monimuotoinen laji, ja joogan merkitykset ovat muuttuneet sen pitkän historian aikana huomattavasti eri aikakausina. Myös eri ihmisille jooga voi tarkoittaa eri asioita. Itselläni oli haaveena aloittaa joogaharrastus selkeyttämään ja nollaamaan omia ajatuksia, sekä mahdollisuutena päästä rauhoittumaan ja rentouttamaan hektisen lapsiperhearjen myllerryksessä. 
    Sainkin aivan loistavan tilaisuuden kun pääsin Yoga Nordicille kokeilemaan heidän tarjoamiaan joogatunteja. Valitettavasti en päässyt harjoituksiin yhtä usein mitä olisin halunnut, mutta ne kerrat mitä osallistuin joogatunneille, olivat kertakaikkiaan ihania ja rentouttavia. Yoga Nordicin Turun sali sijaitsee Hansakorttelissa, 4. kerroksessa Kristiinankadun puolella. Turun lisäksi Yoga Nordic studiot sijaitsevat Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla. Studio aukeaa aina puoli tuntia ennen tunnin alkamista, tarkoituksena rauhoittaa tila ja ympäristö ennen alkavaa harjoitusta. Tunnille kannattaakin aina saapua hyvissä ajoin, Matti Myöhäsiä ei nimittäin päästetä sisään tunnin jo alettua, rauhallisen tunnelman ja ilmapiirin säilyttämiseksi.
    Joogan tehokkuus riippuu paljolti siitä, minkälaisia harjoituksia tehdään ja kuinka usein.  Asanaharjoittelun on todettu muun muassa parantavan lihaskuntoa ja notkeutta, sekä kehittävän tasapainoa. Joogan on myös katsottu vaikuttavan terveyteen sitä kautta, että se lievittää stressiä ja kohentaa mielialaa, jonka seurauksena ihminen elää aiempaa aktiivisemmin ja muun muassa syö vähemmän. Jooga sopii kaikille ikään, kuntoon ja kokoon katsomatta. Lajista tekee kiehtovan juuri se, että sitä voi harjoittaa oikeastaan missä ja milloin tahansa, kuka tahansa ja aina omaa kroppaansa kuunnellen ja omien voimavarojensa mukaan. Tunnille mennessä kannattaakin ohjaajalle mainita, mikäli olet ensikertalainen. Näin ohjaaja osaa ottaa sinut erityisesti huomioon tunnin aikana.

    HOT JOOGA 

    Hot Jooga, eli kuuma jooga on Yoga Nordicin kehittämä toimintakonsepti, joka saapui Suomeen 2004 Yoga Nordicin tuomana ja valloitti tiensä arktisen kansamme sydämiin.
    Hot jooga -harjoitus aloitetaan lattialta ja noustaan asteittain kohti seisoma-asentoja, joissa tutustutaan omaan tasapainoon ja myös kehitetään sitä. Lattiasarjassa tehdään sekä kehoa voimistavia kuin  kroppaa lempeästi avaavia liikkeitä. Tunnin energia on rauhallinen ja hellii sekä mieltä että kehoa. Kokonaisuutena tunti sopii niin kehon kuntoutukseen, joogaan tutustuville kuin myös raskaana oleville.
    Hot jooga -tunnin jälkeen ajattelin, etten ole koskaan milloinkaan hikoillut niin paljon. Vaikka harjoitukset eivät ole hektisiä, vaativat ne kropalta voimaa sekä keskittymistä. Erittäin lämmin suositus tunnille!

    HOT YIN JOOGA 

    Hot Yin® joogatunnilla pidämme joogahuoneessa lempeää lämpöä n. +30°C, joka tukee harjoitusta ja auttaa kehoa rentoutumaan. 
    Yin joogan liikkeet vaikuttavat kehossa alueisiin, joissa on eniten sidekudosta, eli selkärankaan ja selänl ihaksiin, lantion seutuun, sekä käsiin ja jalkoihin. Yhdessä asanassa ollaan 1-5 minuuttia kerrallaan. Yin joogan avaava ja rentouttava harjoitus tukee hyvin muuta liikuntaa ja auttaa kehoa palautumaan liikuntasuorituksista. Tunti sopii täydellisesti ensikertalaisille, istumatyötätekeville sekä aktiiviurheilijoille. 
    Oma ensikosketukseni ohjattuun joogatuntiin Yoga Nordicilla olikin juuri Hot Yin Jooga. Kuten tuntikuvauksessakin kerrotaan, tunti todellakin sopii vasta-alkajalle, eikä itselleni tullut tunnin aikana kertaakaan olo, että en osaisi jotain liikettä. Tähän auttoi muun muassa ohjaajan kannustus keskittymään ainoastaan omaan tekemiseen, vilkuilematta muiden suorituksia. Itselläni on ainakin ollut paha tapa tarkkailla ja ottaa mallia muista, mutta tällä tunnilla tein työtä käskettyä ja keskityin vain ja ainoastaan omaan tekemiseeni. Yllättävän vapauttavaa sulkea silmät kaikelta muulta ja kuunnella vain omaa kroppaansa.

    Lisäksi Yoga Nordicin studiolla pääset kokeilemaan muun muassa Air Joogaa, jossa käytetään apuna katosta roikkuvaa silkkiliinaa. Air Jooga harjoitukset lisäävät liikkuvuutta, lihasvoimaa, sekä avaavat hengitystä ja hengityksen merkitystä. Osa asanaharjoituksesta tehdään perinteisesti lattialla, osittain silkkiliinassa tai kokonaan leijuen.

    JOOGAA KOTONA

    On ollut mahtavaa päästä kokeilemaan joogaa ohjatulle tunnille, jonka jälkeen kotona joogaaminen on saanut aivan uudet ulottuvuudet. Joogata voi siis ihan missä vain ja melkein missä vain. Lapsiperhearjen ja omien harrastusten yhteensovittaminen voi olla haasteellista, jonka vuoksi jooga onkin oivallinen keino pitää huolta omasta kehosta ja mielestä melko pienellä ponnistuksella. Jooga ei vaadi lähtemään kotoa tai tuntikausia aikaa. Jo puoli tuntia päivässä saa aikaan ihmeitä, kokeile vaikka. 
    Vaikka joogassa onkin kyse oman kehon kuuntelemisesta ja jokainen tekee joogaa oman kropan ja voimavarojen mukaan, suosittelen silti aloittamaan harrastuksen käymällä ohjatulla joogatunnilla; Tämä avarsi ainakin omaa näkemystäni joogasta, sekä sen tarkoituksesta ja tavoitteellisuudesta. Ja nimenomaan siitä itsensä kuuntelemisesta.

    Haluaisitko sinä kokeilla joogaa? Katso tutustumistarjoukset täältä!

     
    minä, terveys & hyvinvointi, Tyyli & kauneus, Yhteistyö/sponsoroitu

    Mustapäät veks!

    Kaupallinen yhteistyö: MayBeauty

    Ootko säkin bongannut somessa julkaisuja niistä mustapäänaamioista, jotka levitetään kasvoille ja poistettaessa kirpaisun lisäksi vetää mukanaan kasvoilta mustapäät ja muut epäpuhtaudet? Kun ensimmäistä kertaa jo jokin aika sitten näin näitä naamioita esiteltävän eri foorumeissa, sormeni oikein syyhysivät päästä testaamaan tuotetta; Mustapäät kun taitavat olla ihan joka naisen ja miehen ikuisuusongelma, ja näin on myös itsellänikin. Vaikka kasvojen puhdistuksesta kuinka pitäisi huolen päivittäin ja aamuin illoin, näitä viheliäisiä epäpuhtauksia vain tuppaa puskemaan kasvoihin vaikka mitä tekisi.
    Minulla kävikin aika tsäkä, kun MayBeauty otti minuun yhteyttä alkukesästä ja kysyi haluisinko testata heidän tuotteitaan. Ei tarvinnut kahta kertaa miettiä – Tottahan toki! Ennen häitä en kuitenkaan uskaltanut lähteä tuotetta kokeilemaan, sillä pelkäsin mahdollista allergista reaktiota, joka kasvoilla en hääpäivääni halunnut viettää. Vaikka tässä tapauksessa turvallista tuotetta käytettäessä allerginen reaktio olikin hyvin epätodennäköinen, on se silti aina mahdollinen, mitä tahansa tuotetta käyttäessä.

    Häiden jälkeen kaiken stressin purkautuessa ihoni kuitenkin niin sanotusti räjähti ja kaikki epäpuhtaudet puskivat pintaan. Tämä onkin aika tuttu ilmiö, jos Facebookin hääryhmien keskusteluihin on luottaminen. Niinpä otin itselleni pienen hemmotteluhetken viinilasillisen ja tuotteen kera edellis viikonloppuna. Saatoitkin ehkä bongata tämän äidin pienen spahetken Instagramtililläni, kun testailin tuotetta Stoorin puolella. Videot löytyvät edelleen profiilini kohokodista, jos kiinnostelee käydä katsomassa. Suora linkki profiiliin löytyy blogin oikeasta reunasta Instagramin logoa klikatessa.

    MayBeautyn The Incredible Face Mask -mustapäänaamion pääainesosa on syvänmeren muta. Naamio on dermatologisesti testattu; Vaikka sen käyttö saattaa aiheuttaa hetkellistä punoitusta naamion poiston jälkeen, punoitus yleensä poistuu kasvoilta noin puolessa tunnissa. Jos iho on erityisen ärtynyt tai sinulla on akne, ei naamion käyttöä suositella. Tuotetta ei ole testattu eläimillä.

    Naamion käyttö on todella helppoa; Levitä naamio kasvoillesi ja anna vaikuttaa 30-45 minuuttia. Jos ostat kokeilupaketin, saat maskien lisäksi kätevän siveltimen, jolla naamio on helppo levittää kasvoille. Naamion voi levittää kuitenkin halutessaan myös käsin. Naamio sopii oikein hyvin sekä miehille että naisille, mutta naamiota levitettäessä kannattaa välttää kulma- ja partakarvoja, sillä naamiota poistettaessa se saattaa napata mukaansa myös karvoja.

    Kun naamio on vaikuttanut suositellun ajan, varmista että se on kauttaaltaan kuivunut. Kuivunut maski irrotetaan kasvoilta hitaasti; Irrottaminen saattaa hieman kirpaista ainakin herkemmillä ihoalueilla, mutta kipu ei kuitenkaan ole mitenkään sietämätöntä. Rohkeasti vaan, kerran se vain kirpaisee!

    Kun naamio on irrotettu, voit huomata sen pinnalla epäpuhtauksia jotka ovat tarttuneet iholtasi maskiin. Oma maskini olikin melko täynnä, kuten yllä olevasta kuvasta näkyy. Maskin jälkeen iho myös tuntui ihanan sileältä ja raikkaalta. Ohjeen mukaan kasvot tulee maskin poistamisen jälkeen vielä huuhdella lämpimällä vedellä. Parhaan tuloksen saamiseksi maskia kannattaa käyttää 1-2 kertaa viikossa.

    Muista hyödyntää tilauksesi yhteydessä alennuskoodi mimmimask – saat sillä 30 % alennusta ostoksistasi 20.10. saakka! MayBeauty toimittaa tuotteita maailmanlaajuisesti, voit tilata omasi täältä. Alennus aktivoituu automaattisesti linkkiä klikkaamalla.

    Lapset, minä, parisuhde, perhe

    Tyypillinen arkipäiväni

    Näin sunnuntain ja viikonlopun kunniaksi voisin palata hetkeksi takaisin arkeen. Tämänhetkinen tyypillinen arkipäiväni poikkeaa varmasti jonkin verran muiden työssäkäyvien äitien päivistä, ainakin aamun osalta. Voisikin olla mielenkiintoista päivittää samantyyppinen postaus sitten, kun meidänkin arki muuttuu uudestaan Joulukuussa, kun tytöt aloittavat päiväkodissa.

    Itseäni kiinnostaa aina kaikkein eniten niiden hiukan liian siloteltujen kuvien ja täydellisyyttä hipovien instakotien sijaan se ihan tuiki tavallinen arki. Toki kauniit ja tarkkaan mietityt kuvat ovat ilo silmälle, mutta kiinnostus näihin kuviin hiipuu lopulta kuitenkin aika nopeasti.

    Päivittelen arkista eloamme päivittäin instastooriin, mutta ajattelin koota tänne blogin puolelle nyt myös päivän, joka kuvaa minkälaista meidän – tai minun arkeni tällä hetkellä on – aamun heräilystä illan nukkumaanmenoon asti. Suurimman osan päivästä vietän toki itse töissä, mutta mahtuu päiviimme usein silti paljon muutakin.

    Herätys ja työpäivään valmistautuminen

    Herätyskello soi tyypillisesti ja pääsääntöisesti aina kello kuusi. Aina kun mahdollista, haluan aloittaa työpäivän ajoissa, jolloin iltapäivällä jää enemmän aikaa perheen yhteiseen aikaan, joka siitäkin huolimatta yleensä vilistää usein aivan liian nopeasti ohi. Työnantaja onneksi mahdollistaa liukuvan  työajan, joka ainakin perheelliselle on mielestäni melkein kuin lottovoitto; Jos aamulla jostain syystä hommat eivät menekään niinkuin siellä kuuluissa Strömsössä, ei muutaman minuutin (tai tunnin) viivästykset olekaan katastrofi, kun pelipaikalla ei välttämättä tarvitse olla sillä seisomalla, kun kello lyö kahdeksan.

    Aamuni alkaa aina kahvilla. Valmiiksi ladattu Moccamaster ei tarvitse kuin napsaista päälle, ja sillä aikaa kuin tuo voimajuoma valuu rauhassa pannuun, ehtii hyvin käydä vessassa, pestä hampaat ja pukea vaatteet päälle. Kahvikupillisen lomassa meikkaan ja laitan hiukset. Tämä sama rytmi toistuu valehtelematta joka aamu. Toista se luultavasti on sitten, kun lasten päiväkoti alkaa ja pestävänä ja puettavana on itseni lisäksi nuo kaksi pikkuihmistä. Luojalle kiitos päiväkotien tarjoamasta aamupalasta, jota ei tarvitse alkaa kaiken muun sähläyksen lisäksi aamuisin lapsille taikomaan. Nythän pääsen vielä helpolla, kun M on kotona tyttöjen kanssa ja pääsen itse yleensä livahtamaan kotoa ennen kuin he ovat edes heränneet uuteen päivään.
    Loput aamulla keittämästäni kahvista kaadan usein termosmukiin, joka kädessä suuntaan kohti bussipysäkkiä, johon kävelee kotoamme reilussa 5 minuutissa. Aika luksusta sekin, että julkisilla pääsee lähes työpaikan ovelle suoraan, eikä omaa autoa tarvitse käyttää työmatkoihin – saatikka maksaa kallista bensaa päivittäisestä ajosta. Keskustan ainaisesta parkkipaikkaongelmasta puhumattakaan.

    Työpäivä


    Töitä, työkavereita, kahvia, töitä, lounas, töitä, kahvia, töitä, kotiin.

    Bussilla kotiin

    Kuten aloituksessa mainitsin, yritän olla töissä aina mahdollisimman aikaisin, ja tyypillinen työpäiväni alkaakin yleensä kello seitsemän. Jos ehdin töihin seitsemäksi, pääsen lähtemään toimistolta jo kolmen maissa. Hilpaisen bussiin ja olen kotona noin 20 minuutin kuluttua tästä. Jos työpäivää venähtää tai olen tullut aamulla myöhemmin töihin ja joudunkin niinsanottuun ruuhkabussiin, saattaa kotimatka venähtää jopa kolmen vartin mittaiseksi. Jos ei muuttujia ole matkassa, olen kotona yleensä viimeistään puoli neljän aikaan.

    Iltapäivä perheen parissa

    Kotiin tullessani minut ottaa vastaan yleensä kaksi iloista kiharapäätä halein ja suukoin. Vaihdamme miehen kanssa päivän kuulumiset ja yleensä keksimme iltapäivään vielä jotain aktiviteettia. Joko olemme omalla pihalla tai lähdemme kyläilemään ystävien tai perheen luokse. Ainakin kerran viikossa iltapäivällä tehdään myös isompi ruokakauppareissu, ellei M ole käynyt päivän aikana keskenään tyttöjen kanssa ostoksilla (hatunnosto tästä!).
    Päiviin kuuluu myös yhteinen päivällinen, joka syödään lähes poikkeuksetta koko perheen kanssa yhdessä. Tämä on minulle jo kotoa opittu tärkeä tapa; Edes yksi hetki päivässä, jolloin koko perhe istuu saman pöydän ääressä syöden, jutellen päivän tapahtumista ja joskus vain nauttien pelkästä yhdessäolosta. Toki vietämme tällä hetkellä päivittäin paljon enemmän aikaa perheenä kuin vain tämän yhden ruokailun ajan, mutta haluan opettaa tytöille jo nyt yhteisen ruokailuhetken tärkeyden, koska tiedän että tästä tullaan käymään keskusteluja sitten kun tytöt ovat vanhempia. Näin ainakin on aikanaan tehty itseni ollessa teini, kun perheen yhteinen aika tuntui haittaavan kovasti 14-vuotiaan omia, tärkeämpiä menoja.

    Lasten nukkumaanmeno 

    Tytöt siirtyivät jokin aika sitten omaan yhteiseen makuuhuoneeseen nukkumaan. Olemme viime aikoina ottaneet M:n kanssa nukutusvuorot; Joka toinen ilta äiti nukuttaa, ja joka toinen ilta on isän vuoro. Toisen nukutusvuorolla kuitenkin myös toinen tulee peittelemään tytöt sänkyihinsä ja toivottamaan hyvät yöt.
    Tällä tavoin toinen vanhemmista pystyy käyttämään niinsanotun nukutusajan hyödyksi; Siivoamaan keittiön ja muut ärsyttävät sotkut, jotta olisi kiva herätä aamulla uuteen päivään suht siistissä kodissa. Itse pystyn myös hyödyntämään tämän ajan blogitekstien suunnitteluun, kirjoittamiseen ja hiomiseen – näin yhteisestä illan ajasta ei tarvitse useinkaan tinkiä “omien juttujen takia”. Isillä on tässä järjestelyssä kuitenkin pieni etulyöntiasema, sillä hänen kanssaan tytöt yleensä nukahtavat paljon nopeammin kuin minun kanssani.

    Parisuhdeaikaa ennen yöunia

    Kun tytöt ovat nukahtaneet yöunille ja muut illan hommat on hoidettu – enkä tällä tarkoita nyt niitä hommia – on illalla vielä muutama tunti aikaa ihan vain aikuisten kesken. Usein katsomme yhdessä sarjaa tai elokuvaa, saatamme nauttia lasilliset viiniä ja jutella päivän tapahtumista tai muista mielen päällä olevista asioista.

    Ruuhkavuosien pyörteessä pienikin yhdessä ja kahdestaan vietetty aika on saanut aivan uudenlaisen merkityksen ja lyhyestäkin ajasta on oppinut ottamaan enemmän irti. Vaikka päivän tapahtumia päivitelläänkin usein pitkin päivää viestein, on kasvotusten vietetty aika – vaikka se olisi vain pieni hetki päivässä – silti mittaamattoman arvokasta.

    Minkälainen on sun tyypillinen arkipäivä?

    Kuulumisia, Lapset, minimimmi

    Kohta 2-vuotias

    Meillä kotona asuu temperamenttinen, lujaluonteinen ja samalla niin sympaattinen ja hellyyttävä kohta kaksivuotias. Hän osaa ja muistaa aina kiittää ja pyytää anteeksi. Hän toivottaa hyvät huomenet aamulla ensimmäisenä ja hyvät yöt illalla viimeiseksi kaikille perheenjäsenille erikseen. Hän osaa laittaa kengät itse oikeaan jalkaan, riisua vaatteet ja sanoa Äiti, mennään Ikeaan. Hän on oppinut vastaamaan Täh, vaikka hyvin kuulee ja ymmärtää mitä ja mistä hänelle puhutaan.
    Hän osaa kertoa milloin tarvitsee päästä vessaan, vaikkakin usein vähän liian myöhään. Hän on sinnikäs, eikä luovuta helpolla. Hän tietää mitä tahtoo – ja näyttää sen myös. Hän ei jää kakkoseksi vaan sitkeästi pitää puolensa tilanteessa kuin tilanteessa. Hän tietää mitä tarkoittaa kun jokin asia kielletään – joskus jopa tottelee sitä kuuluisaa Ei -sanaa. Hän haluaa kävellä itse, syödä itse ja pukea itse. Samalla hän ei kuitenkaan epäröi pyytää apua, kun sitä tarvitsee. Auta mua!

    Hän nukkuu pääsääntöisesti hyvin, omassa vaaleanpunaisessa pikkusängyssään, isosiskonsa kanssa samassa huoneessa.  Hän nukahtaa unilelu kainalossaan samalla äidin tai isin kädestä kiinni pitäen. Aamulla herätessään hän on lähes poikkeuksetta hyväntuulinen ja valmiina uuteen päivään, joskus meidän vanhempien makuun jopa hiukan liian aikaisin.

    Kohta kaksvee rakastaa tanssimista ja omaa ikäisekseen uskomattoman hyvän rytmitajun ja kuperkeikkakin onnistuu jo melkein puhtaasti. Hän haluaisi kovasti osallistua isosiskon kanssa samalle tanssitunnille kerran viikossa, mutta aina lopulta tyytyy leikkimään äidin ja isin kanssa tanssisalin ulkopuolella. Musiikkimakuun mahtuu about kaikki, mutta isosiskon tavoin ehdoton lemppari on Naughty Boyn La la la. Hän rakastaa kun häntä silitetään ja muistaa aina halata, pussata ja puhaltaa kun jollekin tulee pipi. Kun hän lähtee, pois, huutaa hän aina lähtiessään Heippa, nähdään! Ihan kaikille huoneessa olijoille, missä tahansa onkin – ja varmasti niin moneen kertaan, ettei varmasti keneltäkään jää huomaamatta.

    Hän hymyilee ja nauraa paljon, nauttii leikkiä yksin ja myös isosiskonsa kanssa – josta muuten myös ottaa oppia ja mallia ihan joka päivä. Hän ihailee esikuvaansa ja heillä on myös ihan omat, kahdenkeskiset juttunsa, jotka eivät kuulu kenellekään muulle – ainakin niistä korvaan kuiskituista salaisuuksista päätellen. Hän jaksaa jo toisinaan keskittyä pitkiäkin aikoja, mutta saattaa myös kiihtyä nollasta sataan muutamassa sekunnissa.

    Hän on empaattinen ja ihana, suloinen, meidän pienempi punapäämme, kiharatukkainen murumme.

    Kuva: Annukka Viitanen Photography
    Äitiys, Kuulumisia, Lapset, minä, Työ

    Kolmas työviikko starttasi – Näin uusi arki on lähtenyt käyntiin

    Kolmas työviikko lähti maanantaina käyntiin ja pakko myöntää, että aika on kulunut nopeammin kuin olisin kuvitellutkaan. Kerroin aikaisemmassakin postauksessa että töihinpaluu ei ole aiheuttanut juuri minkäänlaisia ahdistuksen tunteita, päin vastoin. Töissä olen päässyt haastamaan itseäni aivan eri tavalla, kuin kotiäitinä ja tästä olen nauttinut suuresti. Töihin paluusta on ehdottomasti tehnyt helpon suurimmaksi osaksi se, että M on kotona tyttöjen kanssa. Itseni ei ole siis tarvinnut murehtia tyttöjen päivistä ollenkaan, mitä saattaisin ehkä tehdä mikäli he olisivat päiväkodissa. Ainakin alkuun saattaisin päivän aikana useampaankin otteeseen pohtia, miten heillä siellä sujuu tai miten heillä menee – onko heillä ikävä tai onko kaikki muuten hyvin. Samoja ajatuksia käy läpi varmasti jokainen vanhempi, jonka lapset ovat hoidossa jossain muualla kuin kotona, mikä sinänsä on ihan luonnollista.

    Sudio -kuulokkeet saatu // koodilla ‘Mimmimafia’ – 15 % Sudion verkkokaupasta

    Lähden tavallisesti töihin aamulla aina niin aikaisin, että koko muu perhe nukkuu vielä. Juon kahvia ja laitan itseni kuntoon ja hilpaisen takaovesta ulos kenenkään huomaamatta. Aikainen töihinlähtö mahdollistaa myös aikaisen kotiinpaluun, joka on tässä tilanteessa myös aivan ihanaa; Meillä on koko perheen kesken aikaa iltapäivällä vielä rutkasti ennen nukkumaanmenoaikaa. Tilanne todennäköisesti tulee muuttumaan sitten kun tytöt aloittavat päiväkodin, sillä näin aikaisin ei heitä varmasti hoitoon voi viedä. Mutta sumplitaan niitä juttuja sitten kun niiden aika on, nyt nautitaan tästä tilanteesta ja hetkestä.

    Olen myös yllättynyt miten hyvin lapset ovat ottaneet töihinpaluuni; Muistan aikoinaan aloittaessani työt kun E oli reilu yksivuotias, miten sain töihinpaluuni jälkeen iltapäivisin tuta pienen ihmisen ikävän ajoittaisina kiukunpuuskina ja protestointeina äitiä kohtaan. Odotin samaa tälläkin kertaa, vaikka A onkin jo melkein kaksivuotias ja tässä iässä se vuosikin tekee jo paljon. A:lla on myös päivisin seuraa isosiskostaan, jota E:llä ei aikoinaan ollut, joka sekin toki varmasti vaikuttaa koko tilanteeseen eri tavalla; Äitiä ei edes ehditä ikävöidä päivän aikana kun on niin paljon muuta tekemistä. Ja onneksi aktiivinen isikin pitää tytöt kiireisenä päivän aikana ja siitä todistusaineistona päivän aikana Whatsappiin saapuvat kuvat heidän touhuistaan.

    Yhteenvetona voisi siis mainita, että meille kuuluu hyvää. Uusi arki rullaa paremmin kuin olisin uskaltanut toivoa ja toistaiseksi vastoinkäymisiltä on ainakin vältytty. Mitä nyt pieni flunssa kiersi koko perheen heti ensimmäisenä työviikkona, mutta siitäkin ollaan jo pikkuhiljaa selviämässä. Vaikka olenkin ennemmin kevät- ja kesäihmisiä, tuntuu tänä vuonna syksykin jotenkin kumman hyvältä. Iltaisin syttyy kynttilät valaisemaan pimenevää iltaa ja aamuissa on syksyn tuoksu, joka tuntuu aivan erilaiselta nyt, kuin viime syksynä.
    Kuulisin mielelläni kommentteja Teiltä siitä, miten töihinpaluu äitiysloman tai hoitovapaan jälkeen on sujunut? Onko lapset reagoineet jotenkin vai onko kaikki sujunut kuin rasvattu? Jätä rohkeasti kommenttia!
    Jos meidän arki kiinnostelee enemmänkin, ota ihmeessä myös Instagram -tilini seurantaan. Sinne päivittelen arkea ja eloamme päivittäin, Tervetuloa!
    Before & after, KOTI, Remontti, Sisustaminen

    Before & After: Olohuone

    Arki on toden teolla alkanut ja viime Before & after -postauksesta on taas kulunut jo ihan liian pitkä tovi, joten on aika ottaa esittelyn alle jälleen seuraava huone. Tähän mennessä olen esitellyt teille keittiön, kylpyhuoneen ja saunan. Tällä kertaa otetaan tarkastelun alle huone, jossa vietämme keittiön lisäksi ehdottomasti eniten aikaa kotonamme, eli olohuone.

    Kuten keittiön esittelypostauksessakin kerroin, haimme tilantuntua ja avaruutta rikkomalla keittiön ja olohuoneen välisen seinän saarekkeeksi, jolloin olohuoneesta aukeaa näkymä keittiöön ja toisinpäin. Seinän puhkominen oli ehdottomasti yksi remonttimme parhaista ratkaisuista ja sillä saimme aivan kuin lisää neliöitä kotiimme, lisää valoa ja yhtenäisemmän kokonaisuuden.
    Olohuoneemme sijaitsee keittiön kanssa talon keskellä ja kolmesta suuresta melkein koko seinän mittaisesta ikkunasta aukeaa näkymä takapihallemme. Valitettavasti ennen -kuvista ei saa sitä kokonaiskuvaa huoneesta jonka niistä haluaisin välittyvän, mutta yritetään. Ajan henki ainakin huokuu materiaaleista; Ennen remonttia (ja muuttolaatikoiden keskellä) olohuone näytti tältä:

    Remontin jälkeen, eli nyt olohuoneemme näyttää tältä:

    Koko talon päälattiamateriaaliksi valikoitui harmaanruskea laminaatti, johon ihastuimme kertaheitolla. Seinät saivat alkuun valkoisen maalipinnan, ja olohuoneen ainut ehjä seinä tehosteeksi harmaa-valko-raidallisen tapetin. Sittemmin olemme maalanneet myös yhden seinän harmaalla kalkkimaalilla, joka sointuu täydellisesti niin lattian, kuin myös tehostetapetin värisävyihin.

    Olohuoneessa yhdistyy nyt siis valkoisen ja harmaan sävyt ja lisäsärmää huoneeseen voi tuoda esimerkiksi tekstiilejä vaihtamalla. Tällä hetkellä sohvaamme koristaa kaksi vaaleanpunaista sohvatyynyä, jotka tuovat hieman lämpöä muuten viileiden sävyjen vallitessa. Myös viherkasvit tekevät mielestäni huoneesta erityisen kotoisan.

    Kun olohuoneen ja keittiön välinen seinä avattiin saarekkeeksi, saatiin myös kattopaneelit jatkumaan kauniisti koko tilan läpi, tehden siitä jälleen avaran ja yhtenäisemmän.

    Kaikki Before & after -postaukset löydät täältä ja muut remonttiaiheiset postaukset täältä. Ja muuten, vaikka olemmekin asuneet talossamme jo kaksi vuotta, ei remonttihommat kuitenkaan ole vielä tässä. Meille tehtiin nimittäin juuri vielä yksi aika iso remontti, siitä lisää myöhemmin!

    DEEP, minä, Työ

    Ja niin äitinuttura toimistolookiin vaihtui

    Tänään oli ensimmäinen työpäivä lähes kahden vuoden kotiäitiyden jälkeen. Yöllä ei meinannut tulla uni, kiitos liian myöhään nautitun kahvikupillisen. Saattoipa ehkä pienellä jännitykselläkin olla lusikkansa sopassa.
    Aamulla heräsin jo hyvissä ajoin ennen herätyskellon pärinää klo 6:23. Kaksi punaista kiharapilveä pilkotti peiton alta, kun pikkumurut olivat kömpineet viereemme nukkumaan yön aikana. Pusutin rakkaat ja nousin innoissani aamukahvin keittoon – arki on alkanut!
    Kävelin tuttua reittiä bussipysäkille samalla haistellen raikasta syksyaamua ja kuunnellen autotien vaimeaa kohinaa, jotka vuosi toisensa jälkeen tuovat vahvasti mieleen koulujen alkamisen ja sen mukanaan tuoman jännityksen tunteen vatsanpohjassa. Korvanapeissa soi Toton Africa ja fiilis oli hyvä.
    Työpäivä vilisti silmissä älyttömän nopeasti. Nautimme lounassushit ja join monta kuppia kahvia. Myös työyhteisöön tulevaisuudessa koittavat uudet tuulet ja muutokset saivat aikaan yllättävän innostuksen ja inspiroitumisen tunteen. Yllättävän siksi, että vaikka olenkin aina ollut omiani muutos- ja uudistustilanteissa, tuovat kyseiset asiat joskus mukanaan myös pientä pelkoa ja epävarmuuden tunteita. Tänään niin ei käynyt. 
    Kotimatkalla astuessani ulos bussista näin vähän matkan päässä tutunnäköiset leikkirattaat, pinkit kumisaappaat ja tuon samaisen punaisen kiharapilven, jonka jätin aamulla tuhisemaan peiton alle töihin lähtöä tehdessäni. Eipä parempaa ensimmäistä työpäivää – ja kotiinpaluuta olisi voinut edes toivoa. Tästä on hyvä jatkaa.

    KOTI, Lapset, parisuhde, perhe, Sisustaminen, Vanhemmuus

    Muutoksia nukkumisjärjestelyihin

    E kysyi eräänä aamuna, koska pääsee omaan huoneeseen nukkumaan. Olin hieman yllättynyt kysymyksestä, sillä olin ajatellut että ehdottomasti E haluaa edelleen nukkua meidän makuuhuoneessamme, vaikkakin omassa sängyssään, jossa on nukkunut yöt hienosti jo pitkään. Tuon pikkuihmisen kysymyksen ja ajatusten saattelemana ryhdyimme tuumasta toimeen ja toteutimme jo jonkin aikaa suunnitelmissa olleet makuuhuoneiden muutosjärjestelyt.

    Talossamme on kolme makuuhuonetta, joista yksi on toiminut jo hetken niin sanottuna työhuoneena. Tähän huoneeseen möbleerasimme nyt tytöille oman makuuhuoneen. Toinen pienempi makuuhuone jatkaa siis edelleen toimintaansa hyväksi todettuna leikkihuoneena. Tytöillä on nyt jo hetken ollut sänkyinä vanha käytettynä ostamamme Niemen Tehtaiden lasten kerrossänky, joka tuunattiin aikanaan herkullisen vaaleanpunaiseksi. Molemmat tytöt ovat nukkuneet kerrossängyssä alusta asti todella hyvin. Nyt kun kerrossänky siirtyi pois makuuhuoneestamme, erotimme sängyt varmuuden vuoksi ja turvallisuussyistä molemmat maan tasalle. Sängyt voi sitten tulevaisuudessa pinota uudelleen, kun E tuosta vähän kasvaa ja voimme luottaa ettei hän unenpöpperössä tipahda alas yläsängystä.

    Mielestäni tyttöjen makuuhuoneesta tuli erittäin ihana ja viihtyisä pienine yksityiskohtineen. Ajatuksena erillisissä leikki- ja makuuhuoneissa on se, että tila jossa nukutaan, säilytetään rauhallisena paikkana ja leikkihuoneessa taas saa painella menemään koko pienen sielunsa kyllyydestä. Tytöt saavat siis nukkua – ja leikkiä yhteisissä tiloissa siihen asti, kunnes E on niin vanha että alkaa tarvitsemaan jo enemmän omaa tilaa ja rauhaa. Tällä hetkellä uudet nukkumisjärjestelyt tuntuvat erittäin hyvältä ja molemmat tytöt ovat nukkuneet omissa sängyissään yöt todella hienosti. Oli myös aika ihanaa saada oma makuuhuone taas kokonaan itselle, ja miehelle tietenkin. Tuntuu kuin kotonamme – ja etenkin näissä makuuhuoneissa vallitsisi täysin uudenlainen harmonia, jota niihin on jo pitkään kaivattukin.