Follow:
Lapset, minä, perhe

It’s a…

Kävimme eilen rakenneultratutkimuksessa raskauden puolivälin tultua täyteen Juhannuksena. Jännitys oli kova. Onhan kaikki kunnossa? Mitä jos saammekin ikäviä uutisia? Vahvistuuko vahva poikaolo ja löytyykö vauvan jalkojen välistä jotain joka vahvistaisi olon oikeaksi.
Noh, eipä löytynyt ja E saa marraskuussa pikkusiskon! Koska raskaus on tähän asti ollut niin erilainen kuin ensimmäisellä kerralla, olisin voinut vaikka vannoa että vatsassa asustelee tällä kertaa pieni poika. Vasta ihan viime päivinä olot ovat kääntyneet taas enemmän toiseen vaakakuppiin ja fiilis tytöstä on voimistunut entisestään.
Ultratutkimuksessa käytiin ensin huolellisesti läpi rakenteet; pään ja reisiluun mitta vastasivat viikkoja ja kaikki muukin näytti ultraajan mukaan oikein hyvältä. Huokaisin hiljaa helpotuksesta. Nyt viimeistään voi alkaa luottaa siihen että kaikki menee loppuun asti hienosti. Toki mitä vaan voi sattua milloin vaan, mutta sellaisia asioita on turha pähkäillä ja murehtia ennen aikojaan.
Mittaa minimimmillä oli n. 20 cm ja painoa 401 g. Äiti ja isä olivat aivan myytyjä ja silmäkulmat kostuivat onnenkyynelistä – taas kerran.
kuva täältä
Share on
Previous Post Next Post

Saatat pitää myös näistä

No Comments

  • Reply lilli

    Onnea tyttöuutisista!

    29.6.2016 at 06:13
  • Reply Hanna // 2 rumaa ja pari kaunista

    Onnea tyttölupauksesta! :) En malttaisi odottaa ensi viikkoa ja meidän ultraa…

    29.6.2016 at 07:40
  • Reply Hanna // 2 rumaa ja pari kaunista

    Onnea tyttölupauksesta! :) En malttaisi odottaa ensi viikkoa ja meidän ultraa…

    29.6.2016 at 07:40
  • Reply noorapauliina

    Kiitos :)

    29.6.2016 at 14:50
  • Reply noorapauliina

    Voi kiitos! Nämä on kyllä niin jännittäviä aikoja! Tsemppiä ultraan ja onnea odotukseen :)

    29.6.2016 at 14:50
  • Leave a Reply