Follow:
Browsing Category:

Työ

    minä, Työ

    Kun aika on

    Palataanpa ajassa hetkeksi hiukan taaksepäin. Tarkemmin ottaen viime viikkoon.
    Viime viikon maanantaina kävelin töissä kädet täristen ja jalat haparoiden henkilöstöjohtajamme luokse. Seuraavana päivänä jätin kirjallisen irtisanomisilmoituksen. Melkein kahdeksan vuoden työsuhde oli tällä ilmoituksella tullut päätökseensä. 
    Kannustan aina muita seuraamaan omaa sydäntään ja tavoittelemaan omia unelmiaan. Nyt oli oma vuoroni tehdä päätös – ottaakko vastaan uudet haasteet vai jatkaakko vanhaa “turvallista” linjaa, johon on ehtinyt jo melkein vuosikymmenen tuudittautua. Oikeasti päätöstä ei tarvinnut edes kovin kauan miettiä. Tiesin heti, että minun mahdollisuuteni on tässä ja nyt.
    Tänään suljin entisen työpaikkani oven perässäni viimeistä kertaa. Halasin upeat työkaverit, joita olen saanut kutsua ystävikseni – toisia koko urani ajan, toisia vasta vähän vähemmän aikaa. Upeita ihmisiä joka ikinen. Jokaiselta olen saanut vuosien mittaan paljon, toivottavasti hekin jotain myös minulta. Onneksi näitä ihmisiä ei sentään tarvinnut kokonaan hyvästellä, tiedän että tulen osan kanssa olemaan tekemisissä jatkossakin, en välttämättä päivittäin, mutta kuitenkin.
    Kun yksi ovi sulkeutuu, toinen aukeaa, sanotaan. Näin on myös omalla kohdallani. Uudet haasteet ja kuviot odottavat, enkä voisi olla niistä onnellisempi juuri nyt. 
    terveys & hyvinvointi, Työ, Yhteistyö/sponsoroitu

    Kalenteri apuna ajanhallintaan ja tavoitteiden saavuttamiseen

    Kaupallinen yhteistyö: Daintys

    Käytätkö sä kalenteria? Itse en pärjäisi ilman. Ja itseasiassa mulla on tällä hetkellä useampikin kalenteri; Työkalenteri, henkilökohtainen kalenteri, sekä blogiin ja kirjoitustöihin tarkoitettu kalenteri. Näiden perinteisten ja vanhanaikaisten kalenterien lisäksi kaikki menot ja deadlinet on merkitty puhelimen kalenteriin, johon on synkronoitu myös aviomiehen kalenteri. Huh, kuulostaa aika kreisiltä mutta ilman näitä kaikkia voin olla varma että vähintään puolet sovituista jutuista jäisi tekemättä unohduksen vuoksi, koska no, kyllä te nyt tiedätte; vanhemmuus, ruuhkavuodet ja mitä muita näitä nyt on.

    Dainty’s lähetti minulle Elämäni Vuosi 2019 kalenterin*, joka ei olekaan ihan pelkkä kalenteri. Sinne voit nimittäin kirjata menojen lisäksi paljon muutakin. Pintaraapaisuna mainittakoon budjetti, tulevat juhlat ja hankittavat lahjat, tavoitteet ja unelmat. Kalenterin kansien väliin voit siis kirjaimellisesti raapustaa kaiken aina muistiinpanoista taloudenpitoon. Kalenteri mukailee suuren suosion saavuttaneen bullet journalin ideaa, jossa et enää tarvitse erillisiä muistikirjoja ja -lappuja erilaisten listojen tekemiseen ja asioiden kirjaamiseen, vaan kaikki tarpeellinen löytyy yksien kansien sisältä – ainut että toisin kuin bujoa, tätä sinun ei tarvitse askarrella itse vaan kaikki taulukot ja pohjat löytyvät valmiina.
    Vaikka kalenteri onkin niin ikään valmis paketti, on sinne mahdutettu myös tyhjiä sivuja joille voit tehdä omia muistiinpanoja. Erityisen iloiseksi minut teki kalenterin pistesivut, bujoilua harrastanut kun olen itsekin. 
    Kalenterin jokaisella viikkoaukeamalla vasemmassa alareunassa on jokin kysymys, jonka tarkoituksena on saada käyttäjänsä pohtimaan omia unelmiaan ja tavoitteitaan, sekä asioita joita näiden saavuttamiseksi tulisi tehdä. Koko kalenterin pointti piilee siinä, että kun omia haaveitaan alkaa pohtia ja kirjoittamaan konkreettisia asioita ylös, olet jo askeleen lähempänä niiden toteuttamista. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, vai mitä?
    Budjetointi ja talouden suunnittelu on nyt in – tai koskapa se ei olisi? Kalenterin Talous -osioon voit kirjata kaikki tulot ja menot, ja näin helposti seurata omaa talouttasi. Kun kaiken kirjaa tarkasti ylös, näet myös helpommin sen mitä parannettavaa omissa kulutustottumuksissa voisi olla. Voisiko jostain ehkä nipistää ja laittaa rahaa ennemmin säästöön? Kun kaikki menot kirjaa säännöllisesti ylös, saa tämä myös jo ostotilanteessa postimaan tarkemmin sitä, onko ostos ehkä sittenkin turha vai oikeasti pakollinen ja tarpeellinen. Pieni kulukuuri ei tee varmasti haittaa kenellekään, päinvastoin ja vaikka kulutustottumuksissa ei olisikaan välttämättä edes parantamisen varaa, voi omia menojaan ja tulojaan olla silti mielenkiintoista seurata.

    Viikkoaukeamat ovat kalenterin A ja O, ja ne pitää aina olla hyvin suunniteltu käyttäjälleen. Itse suosin juurikin Elämäni vuosi -kalenterissakin olevaa viikkonäkymää, jossa jokaiselle päivälle on yhtä paljon tilaa aikataululle ja erityisesti plussaa kellonajoista – joskus päivät kun ovat ihan minuuttiaikataululla suunniteltu ja yhdellä vilkaisulla voi jo hahmottaa koko päivän agendan.

    Kokonaisuudessaan tämä kalenteri on toella kattava paketti ja se lupaakin auttaa kokonaisvaltaisessa suunnittelussa ja seurannassa kalentereineen, listoineen ja taulukoineen. Näiden työkalujen avulla on helppo jäsennellä elämän eri osa-alueita, seurata omaa kehittymistään sekä auttaa itseäsi lähemmäs omia unelmiasi.

    Illalla käynnistyy instagramtililläni arvonta, jossa voit voittaa itsellesi tällaisen Elämäni vuosi 2019 -kalenterin valitsemassasi värissä (harmaa, pinkki, valkokultainen tai punainen), joten kannattaa pysyä kuulolla ja ottaa tili jo valmiiksi seurantaan!

    Jos arpaonni ei tällä kertaa osu kohdalle tai et malta odottaa, Elämäni Vuosi 2019 kalenterin saa nyt alennettuun hintaan 24,90 euroa (norm. 29,90 euroa) verkkokaupasta. Äläkä unohda näitä! Daintysin kalenterivalikoimasta löytyy Elämäni vuosi -kalenterin lisäksi Treenikalenteri, Rahanaisten kanssa yhteistyössä toteutettu Success -kalenteri sekä juuri ennakkomyyntiin tullut Kiinteistövälittäjän kalenteri.

    * Kalenteri saatu yhteistyössä

    Ruoka, Työ

    Paras aamupala on the go!

    Olen aina ollut erittäin huono syömään aamupalaa. Ainoastaan molempien tyttöjen odotusaikana aamupala oli pakollinen paha, jota ilman huono olo yllätti nopeasti, joten sitä ei vaan voinut jättää välistä vaikka olisi halunnut. Kun raskaudet ovat olleet ohi, olen molemmilla kerroilla palannut siihen samaan aamupalattomuuteen, mikä tuntuu sinänsä hassulta, koska lapsille tuo aamupala on kuitenkin joka ikinen aamu ollut pakko laittaa. Siitä huolimatta sitä ei ole tullut itse nautittua, vaikka puitteet olisivatkin olleet kohdallaan ja aamupalan syömiseen olisikin ollut aamulla jopa aikaakin.
    Nyt kun aloitin työt syyskuun alussa, huomasin miten aikaiset herätykset vaikuttivat ruokahaluun ja kellon lähestyessä yhtätöistä, vatsa jo kurni ja heikottava olo alkoi hiipiä. Koska kello soi aamulla aikaisin, mutta kuitenkin niin myöhään kuin mahdollista, mikäli töihin haluaa ennättää ajoissa, ei kotona nautitulle aamupalalle valitettavasti ole jäänyt sijaa. Sen vuoksi tämä maailman paras mukaan otettava ja töissä nautittava herkku onkin ollut aamujeni pelastus. Sen voi valmistaa illalla tekeytymään jääkaappiin, aamulla nakata laukkuun ja nauttia töissä samalla kun tietokone aukeaa. Helppoa kuin mikä!

    Tuorepuuron viehätys piile helppouden lisäksi siinä, että sen voi tehdä oikeastaan ihan mistä tahansa. Tuorepuuron perusta koostuu kolmesta raaka-aineesta; Puurohiutaleista, nesteestä ja massasta. Hiutaleina käytän itse lähes aina kaurahiutaleita. Nesteeksi voit valita vettä, maitoa tai piimää. Vegaaninen versio onnistuu loistavasti esimerkiksi kaura- tai mantelimaidolla. Nesteen ja hiutaleiden lisäksi tuorepuuroon voi lisätä jogurttia tai rahkaa, sekä marjoja, hedelmiä ja/tai pähkinöitä. Esimerkiksi cashewpähkinät sopivat tähän mielestäni aivan täydellisesti! Rahkan tai jogurtin voi myös mainiosti korvata maidottomilla vaihtoehdoilla ja lopputulos on vähintäänkin yhtä hyvä.

    Tallenna tästä kuva puhelimeen tai tulosta vaikka jääkapin oveen muistilapuksi!
    Omaan tuorepuurooni käytän kaurahiutaleiden lisäksi lähes aina maustamatonta jogurttia, chiansiemeniä ja nesteenä vettä. Tässä versiossani olen pilkkonut joukkoon myös nektariinia, joista puolet tiputtelin puuron pinnalle sen jälkeen kun muut ainesosat oli sekoitettu yhteen.
    Mittasuhteet voit hyvin päättää itse, riippuen millaisesta koostumuksesta pidät. Oman tuorepuuroni mittasuhteet menevät kutakuinkin nän:
    1 dl kaurahiutaleita
    1 dl vettä
    1 rkl chiansiemeniä
    0,5 – 1 dl jogurttia
    Valmis tuorepuuro annetaan tekeytyä jääkaapissa vähintään neljä tuntia, mielellään yön yli. Aamulla tuorepuuro on valmista nautittavaksi – ja pirun hyvää muuten onkin!

    V I N K K I
    Jos haluat valmistaa tuorepuuroa koko perheelle, kerro määrät ruokailijoiden lukumäärällä ja valmista tuorepuuro isompaan kannelliseen astiaan.

    T O I N E N   V I N K K I
    Vanhat kannelliset lasipurkit hyötykäyttöön! Nämä ovat ihan loistavia valmistusastioita tuorepuurolle.

    Äitiys, Kuulumisia, Lapset, minä, Työ

    Kolmas työviikko starttasi – Näin uusi arki on lähtenyt käyntiin

    Kolmas työviikko lähti maanantaina käyntiin ja pakko myöntää, että aika on kulunut nopeammin kuin olisin kuvitellutkaan. Kerroin aikaisemmassakin postauksessa että töihinpaluu ei ole aiheuttanut juuri minkäänlaisia ahdistuksen tunteita, päin vastoin. Töissä olen päässyt haastamaan itseäni aivan eri tavalla, kuin kotiäitinä ja tästä olen nauttinut suuresti. Töihin paluusta on ehdottomasti tehnyt helpon suurimmaksi osaksi se, että M on kotona tyttöjen kanssa. Itseni ei ole siis tarvinnut murehtia tyttöjen päivistä ollenkaan, mitä saattaisin ehkä tehdä mikäli he olisivat päiväkodissa. Ainakin alkuun saattaisin päivän aikana useampaankin otteeseen pohtia, miten heillä siellä sujuu tai miten heillä menee – onko heillä ikävä tai onko kaikki muuten hyvin. Samoja ajatuksia käy läpi varmasti jokainen vanhempi, jonka lapset ovat hoidossa jossain muualla kuin kotona, mikä sinänsä on ihan luonnollista.

    Sudio -kuulokkeet saatu // koodilla ‘Mimmimafia’ – 15 % Sudion verkkokaupasta

    Lähden tavallisesti töihin aamulla aina niin aikaisin, että koko muu perhe nukkuu vielä. Juon kahvia ja laitan itseni kuntoon ja hilpaisen takaovesta ulos kenenkään huomaamatta. Aikainen töihinlähtö mahdollistaa myös aikaisen kotiinpaluun, joka on tässä tilanteessa myös aivan ihanaa; Meillä on koko perheen kesken aikaa iltapäivällä vielä rutkasti ennen nukkumaanmenoaikaa. Tilanne todennäköisesti tulee muuttumaan sitten kun tytöt aloittavat päiväkodin, sillä näin aikaisin ei heitä varmasti hoitoon voi viedä. Mutta sumplitaan niitä juttuja sitten kun niiden aika on, nyt nautitaan tästä tilanteesta ja hetkestä.

    Olen myös yllättynyt miten hyvin lapset ovat ottaneet töihinpaluuni; Muistan aikoinaan aloittaessani työt kun E oli reilu yksivuotias, miten sain töihinpaluuni jälkeen iltapäivisin tuta pienen ihmisen ikävän ajoittaisina kiukunpuuskina ja protestointeina äitiä kohtaan. Odotin samaa tälläkin kertaa, vaikka A onkin jo melkein kaksivuotias ja tässä iässä se vuosikin tekee jo paljon. A:lla on myös päivisin seuraa isosiskostaan, jota E:llä ei aikoinaan ollut, joka sekin toki varmasti vaikuttaa koko tilanteeseen eri tavalla; Äitiä ei edes ehditä ikävöidä päivän aikana kun on niin paljon muuta tekemistä. Ja onneksi aktiivinen isikin pitää tytöt kiireisenä päivän aikana ja siitä todistusaineistona päivän aikana Whatsappiin saapuvat kuvat heidän touhuistaan.

    Yhteenvetona voisi siis mainita, että meille kuuluu hyvää. Uusi arki rullaa paremmin kuin olisin uskaltanut toivoa ja toistaiseksi vastoinkäymisiltä on ainakin vältytty. Mitä nyt pieni flunssa kiersi koko perheen heti ensimmäisenä työviikkona, mutta siitäkin ollaan jo pikkuhiljaa selviämässä. Vaikka olenkin ennemmin kevät- ja kesäihmisiä, tuntuu tänä vuonna syksykin jotenkin kumman hyvältä. Iltaisin syttyy kynttilät valaisemaan pimenevää iltaa ja aamuissa on syksyn tuoksu, joka tuntuu aivan erilaiselta nyt, kuin viime syksynä.
    Kuulisin mielelläni kommentteja Teiltä siitä, miten töihinpaluu äitiysloman tai hoitovapaan jälkeen on sujunut? Onko lapset reagoineet jotenkin vai onko kaikki sujunut kuin rasvattu? Jätä rohkeasti kommenttia!
    Jos meidän arki kiinnostelee enemmänkin, ota ihmeessä myös Instagram -tilini seurantaan. Sinne päivittelen arkea ja eloamme päivittäin, Tervetuloa!
    DEEP, minä, Työ

    Ja niin äitinuttura toimistolookiin vaihtui

    Tänään oli ensimmäinen työpäivä lähes kahden vuoden kotiäitiyden jälkeen. Yöllä ei meinannut tulla uni, kiitos liian myöhään nautitun kahvikupillisen. Saattoipa ehkä pienellä jännitykselläkin olla lusikkansa sopassa.
    Aamulla heräsin jo hyvissä ajoin ennen herätyskellon pärinää klo 6:23. Kaksi punaista kiharapilveä pilkotti peiton alta, kun pikkumurut olivat kömpineet viereemme nukkumaan yön aikana. Pusutin rakkaat ja nousin innoissani aamukahvin keittoon – arki on alkanut!
    Kävelin tuttua reittiä bussipysäkille samalla haistellen raikasta syksyaamua ja kuunnellen autotien vaimeaa kohinaa, jotka vuosi toisensa jälkeen tuovat vahvasti mieleen koulujen alkamisen ja sen mukanaan tuoman jännityksen tunteen vatsanpohjassa. Korvanapeissa soi Toton Africa ja fiilis oli hyvä.
    Työpäivä vilisti silmissä älyttömän nopeasti. Nautimme lounassushit ja join monta kuppia kahvia. Myös työyhteisöön tulevaisuudessa koittavat uudet tuulet ja muutokset saivat aikaan yllättävän innostuksen ja inspiroitumisen tunteen. Yllättävän siksi, että vaikka olenkin aina ollut omiani muutos- ja uudistustilanteissa, tuovat kyseiset asiat joskus mukanaan myös pientä pelkoa ja epävarmuuden tunteita. Tänään niin ei käynyt. 
    Kotimatkalla astuessani ulos bussista näin vähän matkan päässä tutunnäköiset leikkirattaat, pinkit kumisaappaat ja tuon samaisen punaisen kiharapilven, jonka jätin aamulla tuhisemaan peiton alle töihin lähtöä tehdessäni. Eipä parempaa ensimmäistä työpäivää – ja kotiinpaluuta olisi voinut edes toivoa. Tästä on hyvä jatkaa.

    Äitiys, Kuulumisia, Lapset, minä, Työ, Vanhemmuus

    Syksyn uudet tuulet – hoitovapaan loppu lähenee

    Syksy tuo tullessaan jälleen uudenlaisen arjen, sillä kahden vuoden mittainen hoitovapaa sekä kotiäitinä olo tulee päätökseensä ja on aika palata takaisin työelämään. Ensimmäinen virallinen työpäivä on heti syyskuun alussa.

    Onneksi töihin paluu on tälläkin kertaa melko kevyt, eikä samaan aikaan tarvitse murehtia lasten päiväkodin aloitusta, sillä M jää tyttöjen kanssa taas vuorostaan kotiin. Palasin E:n kohdalla töihin tämän ollessa vähän yli yksivuotias, jolloin M jäi myöskin kotiin vajaaksi puoleksi vuodeksi. Tämä järjestely toi helpotusta omaan töihin paluuseen, joten toivoin samanlaista järjestelyä tälläkin kertaa – onneksi se oli taas mahdollista. 
    Kun työmoodi on lähtenyt kunnolla käyntiin ja arki sen saralla tasaantunut, pystymme paremmin ja rauhassa keskittymään lasten siirtymiseen kotihoidosta päiväkotiin, sitten kun sen aika koittaa. Parempi yksi suurempi muutos arkeen kerrallaan, ainakin uskon niin.

    Töihin palaaminen ei ahdista oikeastaan ollenkaan. Olen kahden vuoden ajan saanut seurata molempien tyttöjen kasvua ja kehitystä lähietäisyydeltä ja olen tästä ajasta erittäin kiitollinen ja onnellinen. Monella ei ole mahdollisuutta olla kotona näinkään pitkään, eikä hoitovapaa ylipäätään ole mikään itsestäänselvyys. Valehtelisin kuitenkin jos väittäisin, etten ole tänä aikana kaivannut töihin. Olen kaivannut työkavereita ja työyhteisöä, asiakaskohtaamisia sekä sitä tekemisen meininkiä. Olen kaivannut sitä että saan pistää kaiken osaamiseni peliin. Olen kaivannut ongelmanratkaisua (muutakin kuin tyttöjen välisten eripurien ratkomista tai äitiyteen muuten liittyviä pähkäilyjä) sekä sitä että saan pistää aivoni oikeasti koetukselle, aikuisesta juttuseurasta puhumattakaan. Vaikka ystävät ovat olleet koko tämän ajan puhelimen päässä. Olen kaivannut hiljaisia aamuja toimistolla, jossa saan aloittaa päiväni rauhallisesti kahvikupillisen kera, valmistautumalla päivän töihin. Olen kaivannut itse työtä. Aikansa kutakin ja nyt on aika vaihtaa paikkoja isin kanssa ja päästää hänetkin kokemaan ainutkertaista laatuaikaa tyttäriensa kanssa. 
    Vaikka mieli onkin osittain jo syyskuun alussa, aion nauttia viimeisistä viikoista kotona täysillä. Onhan tätä kesää vielä vähän jäljellä, vaikka ilmassa onkin jo vahvasti syksyn tuntua sateineen ja pimenevine iltoineen. Kotiäitiys on ollut äärettömän antoisaa ja avartavaa, mutta jälleen on tullut aika yhden aikakauden päätökseen ja taas toisen alkamiseen. Syksyä jo varovasti ja vähän innolla odottaen siis.