Follow:
Browsing Category:

minä

    minä, Tyyli & kauneus

    Täydellinen meikkipussi

    Vilautin Instagramissa kauan etsimääni ja vihdoin löytämääni täydellistä meikkipussia. Tämän vilautuksen seurauksena sain eräältä seuraajaltani toiveen kertoa hieman lisää tästä ihanuudesta kuvien kera. Kyselin teiltä vielä yleisesti kiinnostusta lukea Täydellisestä meikkipussista täältä blogista ja enemmistön vastausten perusteella saamanne pitää ja tässä tämä nyt tulee.
    Täydellisen meikkipussin etsintä sai alkunsa siitä, kun vanha ja hyvin palvellut pussukkani osoitti merkkejä eläköitymisen tarpeesta revenneellä vuorella ja reistailevalla vetoketjulla. Vuoren olisinkin vielä saattanut onnistua kuromaan kasaan itse, mutta vetoketjun vaihtaminen olisikin sitten ollut ihan uudenlainen haaste meikäläiselle ja ehkä liian iso pala purtavaksi. Suutarilla vetoketjun korjauttaminen olisi myös kustantanut vähintäänkin uuden meikkipussin verran, joten sekään ei ollut  tällä kertaa vaihtoehtona. Jos ompelijantaitoni tästä vielä jonain päivänä yltävät vetoketjun vaihtaminen -tasolle, saatanpa ehkä jopa ottaa ja korjata tuon pussukkaraasun. Kierrätykseen en sitä toki siis vielä tohdinnut heivata.

    Täydellisen meikkipussin kriteerit

    Koko

    Meikkipussin pitää ehdottomasti olla kooltaan näppärä. Sen tulee mahtua tarvittaessa käsilaukkuun ja sen pitää olla helppo ottaa mukaan. Pääsääntöisesti meikkipussi asuu kuitenkin kylpyhuoneessa, mutta joskus tulee päiviä kun tiedossa on meikin uudelleenehostamista ilman kotikäyntiä menojen välissä. 
    Koon puolesta toinen kriteeri on tilavuus. Pussiin pitää luonnollisesti mahtua kaikki pelit ja vehkeet, puuterista ripsariin ja siveltimiin. Siveltimet tuottavat eniten päänvaivaa kokonsa puolesta, eikä niitä siten voi sulloa mihin tahansa pussukkaan.

    Kuosi

    Vaikka meikkipussi ei ole perinteinen sisustusesine, tulee sen kestää katseita – ainakin omaani. Kaunis pussukka on ilo silmälle, eikä näin ole katastrofi, jos se joskus jää pöydälle aamun kiireessä. Ehkä en kuitenkaan katastrofiksi laskisi minkään meikkipussin lojumista esillä, mutta kyllä te tiedätte mitä tarkoitan.
    Ulkonäköäkin tärkeämpi asia on kuitenkin meikkipussin materiaali. Matskun tulee olla kestävä ja pestävä. Kuten kaikki edes silloin tällöin meikkejä käyttävät tietävät, saattaa purkit ja pensselit aiheuttaa taannoin sotkua, joka olisi suotavaa saada ajoittain myös pestyä. Tähän hätään ei ole heittää mitään tilastoja, mutta meikkisienet ja -siveltimet ovat aikamoisia bakteeripesiä, joten puhtaus on puoli ruokaa – tai siis meikkipussia. Plussaa on jos meikkipussin saa pestä koneessa muun pyykin kanssa.

    Toiminnallisuus

    Koon ja materiaalin lisäksi kolmas tärkeä kriteeri täydelliselle meikkipussille on omasta mielestäni sen toiminnallisuus. Täydellinen meikkipussi pysyy ryhdikkäästi pystyssä ja siinä on tarpeeksi suuren säilytystilan lisäksi pienempi vetoketjulla varustettu tasku terottimelle, pinseteille, peilille ja ripsentaivuttimelle. Lisätaskut ovat aina plussaa; Helposti suttaava ripsari ja meikkikynät omissa taskuissaan eivät aiheuta sotkua pussissa, jos korkki on vaikka jäänyt huonosti kiinni.
    Tämä täydellinen kukkakuosilla varustettu Björn Borg merkkinen meikkipussi löytyi Sokokselta hintaan 19.90 euroa. Ja mainittakoon vielä että kyseessä ei ole kaupallinen yhteistyö tai maksettu mainos vaan oma rehellinen mielipiteeni loistavasta tuotteesta.
    Minkälainen on sun mielestä täydellinen meikkipussi? Vaaditko siltä jotain, mitä ei tässä vielä mainittu?
    minä, Työ

    Kun aika on

    Palataanpa ajassa hetkeksi hiukan taaksepäin. Tarkemmin ottaen viime viikkoon.
    Viime viikon maanantaina kävelin töissä kädet täristen ja jalat haparoiden henkilöstöjohtajamme luokse. Seuraavana päivänä jätin kirjallisen irtisanomisilmoituksen. Melkein kahdeksan vuoden työsuhde oli tällä ilmoituksella tullut päätökseensä. 
    Kannustan aina muita seuraamaan omaa sydäntään ja tavoittelemaan omia unelmiaan. Nyt oli oma vuoroni tehdä päätös – ottaakko vastaan uudet haasteet vai jatkaakko vanhaa “turvallista” linjaa, johon on ehtinyt jo melkein vuosikymmenen tuudittautua. Oikeasti päätöstä ei tarvinnut edes kovin kauan miettiä. Tiesin heti, että minun mahdollisuuteni on tässä ja nyt.
    Tänään suljin entisen työpaikkani oven perässäni viimeistä kertaa. Halasin upeat työkaverit, joita olen saanut kutsua ystävikseni – toisia koko urani ajan, toisia vasta vähän vähemmän aikaa. Upeita ihmisiä joka ikinen. Jokaiselta olen saanut vuosien mittaan paljon, toivottavasti hekin jotain myös minulta. Onneksi näitä ihmisiä ei sentään tarvinnut kokonaan hyvästellä, tiedän että tulen osan kanssa olemaan tekemisissä jatkossakin, en välttämättä päivittäin, mutta kuitenkin.
    Kun yksi ovi sulkeutuu, toinen aukeaa, sanotaan. Näin on myös omalla kohdallani. Uudet haasteet ja kuviot odottavat, enkä voisi olla niistä onnellisempi juuri nyt. 
    DEEP, minä, terveys & hyvinvointi

    Hei, sä oot ihana!

    En varmasti ole ainoa, jonka on toisinaan vaikeaa ottaa kehuja vastaan. Itsekriittisyys ottaa joskus vallan niin, että inho nousee ihan korviin asti. Paska mutsi ja paska ystävä -fiilikset ovat välillä ja joinain tiettyinä ajanjaksoina arjen pyörtyksessä enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Kiireessä tulee liian usein sanottua – tai mikä pahempaa, jätettyä sanomatta.
    Törmäsin eräänä päivänä lounastauolla vanhaan ystävään, jonka näkemisestä on kulunut jo pieni ikuisuus, eli ihan liian kauan. Tämä upea nainen tuli halaamaan minua ja totesi Hei, sä oot ihana!  Vaikka emme ole vaihtaneet kuulumisia aikoihin, oli hän juurikin se sama, mahtava ja iloinen tyyppi joka hän oli viimeksi kun olemme nähneet. Ja vaikka emme ole olleet kovinkaan paljon tekemisissä viimeisen kahden vuoden aikana, jaksoi hän siitä huolimatta ja aivan ensimmäiseksi muistuttaa siitä että olen hänen mielestään ihana. Aika ihanaa, eikö?!
    Toinen herätys tähän omaan ihanuuteeni (kuulostaa vähän itserakkaalta, mutta you got the point) oli hääpäivänäni. Lapsuudenystäväni toi minulle kirjeen, johon hän oli kirjoittanut puheen. Hän kiteytti yli 20 vuoden ystävyytemme ja omat tuntemuksensa tuohon kaksisivuiseen niin koskettavasti ja kunnioittavasti, että jos jonain päivänä koen pienintäkään huonommuuden tunnetta tai itseinhoa, kaivan tuon kirjeen esille ja luen sen kerta toisensa jälkeen uudestaan. Sen jälkeen voin todeta itselleni että Hei, nyt leuka pystyyn, sä oot oikeesti ihan hyvä tyyppi!
    Tähän yhteenvetona todettakoon, jos joku on kulkenut rinnallasi sen kaksi vuosikymmentä – tai vaikka väikka vaan vuoden – niin älä herranjestas kyseenalaista jos se tyyppi sanoo sulle että oot ihana! Vaikka välillä iskee fiilis että oot huono; Huono ystävä tai huono vanhempi, muista että se on vain tunne. Se ei ole totuus, ja todennäköisesti se menee myös ohi hetken kuluttua. Luota siihen että sä osaat, sä pystyt ja sä voit. Ja ennen kaikkea usko, kun joku sanoo sulle että oot ihana!
    minä, terveys & hyvinvointi, Tyyli & kauneus, Yhteistyö/sponsoroitu

    Mustapäät veks!

    Kaupallinen yhteistyö: MayBeauty

    Ootko säkin bongannut somessa julkaisuja niistä mustapäänaamioista, jotka levitetään kasvoille ja poistettaessa kirpaisun lisäksi vetää mukanaan kasvoilta mustapäät ja muut epäpuhtaudet? Kun ensimmäistä kertaa jo jokin aika sitten näin näitä naamioita esiteltävän eri foorumeissa, sormeni oikein syyhysivät päästä testaamaan tuotetta; Mustapäät kun taitavat olla ihan joka naisen ja miehen ikuisuusongelma, ja näin on myös itsellänikin. Vaikka kasvojen puhdistuksesta kuinka pitäisi huolen päivittäin ja aamuin illoin, näitä viheliäisiä epäpuhtauksia vain tuppaa puskemaan kasvoihin vaikka mitä tekisi.
    Minulla kävikin aika tsäkä, kun MayBeauty otti minuun yhteyttä alkukesästä ja kysyi haluisinko testata heidän tuotteitaan. Ei tarvinnut kahta kertaa miettiä – Tottahan toki! Ennen häitä en kuitenkaan uskaltanut lähteä tuotetta kokeilemaan, sillä pelkäsin mahdollista allergista reaktiota, joka kasvoilla en hääpäivääni halunnut viettää. Vaikka tässä tapauksessa turvallista tuotetta käytettäessä allerginen reaktio olikin hyvin epätodennäköinen, on se silti aina mahdollinen, mitä tahansa tuotetta käyttäessä.

    Häiden jälkeen kaiken stressin purkautuessa ihoni kuitenkin niin sanotusti räjähti ja kaikki epäpuhtaudet puskivat pintaan. Tämä onkin aika tuttu ilmiö, jos Facebookin hääryhmien keskusteluihin on luottaminen. Niinpä otin itselleni pienen hemmotteluhetken viinilasillisen ja tuotteen kera edellis viikonloppuna. Saatoitkin ehkä bongata tämän äidin pienen spahetken Instagramtililläni, kun testailin tuotetta Stoorin puolella. Videot löytyvät edelleen profiilini kohokodista, jos kiinnostelee käydä katsomassa. Suora linkki profiiliin löytyy blogin oikeasta reunasta Instagramin logoa klikatessa.

    MayBeautyn The Incredible Face Mask -mustapäänaamion pääainesosa on syvänmeren muta. Naamio on dermatologisesti testattu; Vaikka sen käyttö saattaa aiheuttaa hetkellistä punoitusta naamion poiston jälkeen, punoitus yleensä poistuu kasvoilta noin puolessa tunnissa. Jos iho on erityisen ärtynyt tai sinulla on akne, ei naamion käyttöä suositella. Tuotetta ei ole testattu eläimillä.

    Naamion käyttö on todella helppoa; Levitä naamio kasvoillesi ja anna vaikuttaa 30-45 minuuttia. Jos ostat kokeilupaketin, saat maskien lisäksi kätevän siveltimen, jolla naamio on helppo levittää kasvoille. Naamion voi levittää kuitenkin halutessaan myös käsin. Naamio sopii oikein hyvin sekä miehille että naisille, mutta naamiota levitettäessä kannattaa välttää kulma- ja partakarvoja, sillä naamiota poistettaessa se saattaa napata mukaansa myös karvoja.

    Kun naamio on vaikuttanut suositellun ajan, varmista että se on kauttaaltaan kuivunut. Kuivunut maski irrotetaan kasvoilta hitaasti; Irrottaminen saattaa hieman kirpaista ainakin herkemmillä ihoalueilla, mutta kipu ei kuitenkaan ole mitenkään sietämätöntä. Rohkeasti vaan, kerran se vain kirpaisee!

    Kun naamio on irrotettu, voit huomata sen pinnalla epäpuhtauksia jotka ovat tarttuneet iholtasi maskiin. Oma maskini olikin melko täynnä, kuten yllä olevasta kuvasta näkyy. Maskin jälkeen iho myös tuntui ihanan sileältä ja raikkaalta. Ohjeen mukaan kasvot tulee maskin poistamisen jälkeen vielä huuhdella lämpimällä vedellä. Parhaan tuloksen saamiseksi maskia kannattaa käyttää 1-2 kertaa viikossa.

    Muista hyödyntää tilauksesi yhteydessä alennuskoodi mimmimask – saat sillä 30 % alennusta ostoksistasi 20.10. saakka! MayBeauty toimittaa tuotteita maailmanlaajuisesti, voit tilata omasi täältä. Alennus aktivoituu automaattisesti linkkiä klikkaamalla.

    Lapset, minä, parisuhde, perhe

    Tyypillinen arkipäiväni

    Näin sunnuntain ja viikonlopun kunniaksi voisin palata hetkeksi takaisin arkeen. Tämänhetkinen tyypillinen arkipäiväni poikkeaa varmasti jonkin verran muiden työssäkäyvien äitien päivistä, ainakin aamun osalta. Voisikin olla mielenkiintoista päivittää samantyyppinen postaus sitten, kun meidänkin arki muuttuu uudestaan Joulukuussa, kun tytöt aloittavat päiväkodissa.

    Itseäni kiinnostaa aina kaikkein eniten niiden hiukan liian siloteltujen kuvien ja täydellisyyttä hipovien instakotien sijaan se ihan tuiki tavallinen arki. Toki kauniit ja tarkkaan mietityt kuvat ovat ilo silmälle, mutta kiinnostus näihin kuviin hiipuu lopulta kuitenkin aika nopeasti.

    Päivittelen arkista eloamme päivittäin instastooriin, mutta ajattelin koota tänne blogin puolelle nyt myös päivän, joka kuvaa minkälaista meidän – tai minun arkeni tällä hetkellä on – aamun heräilystä illan nukkumaanmenoon asti. Suurimman osan päivästä vietän toki itse töissä, mutta mahtuu päiviimme usein silti paljon muutakin.

    Herätys ja työpäivään valmistautuminen

    Herätyskello soi tyypillisesti ja pääsääntöisesti aina kello kuusi. Aina kun mahdollista, haluan aloittaa työpäivän ajoissa, jolloin iltapäivällä jää enemmän aikaa perheen yhteiseen aikaan, joka siitäkin huolimatta yleensä vilistää usein aivan liian nopeasti ohi. Työnantaja onneksi mahdollistaa liukuvan  työajan, joka ainakin perheelliselle on mielestäni melkein kuin lottovoitto; Jos aamulla jostain syystä hommat eivät menekään niinkuin siellä kuuluissa Strömsössä, ei muutaman minuutin (tai tunnin) viivästykset olekaan katastrofi, kun pelipaikalla ei välttämättä tarvitse olla sillä seisomalla, kun kello lyö kahdeksan.

    Aamuni alkaa aina kahvilla. Valmiiksi ladattu Moccamaster ei tarvitse kuin napsaista päälle, ja sillä aikaa kuin tuo voimajuoma valuu rauhassa pannuun, ehtii hyvin käydä vessassa, pestä hampaat ja pukea vaatteet päälle. Kahvikupillisen lomassa meikkaan ja laitan hiukset. Tämä sama rytmi toistuu valehtelematta joka aamu. Toista se luultavasti on sitten, kun lasten päiväkoti alkaa ja pestävänä ja puettavana on itseni lisäksi nuo kaksi pikkuihmistä. Luojalle kiitos päiväkotien tarjoamasta aamupalasta, jota ei tarvitse alkaa kaiken muun sähläyksen lisäksi aamuisin lapsille taikomaan. Nythän pääsen vielä helpolla, kun M on kotona tyttöjen kanssa ja pääsen itse yleensä livahtamaan kotoa ennen kuin he ovat edes heränneet uuteen päivään.
    Loput aamulla keittämästäni kahvista kaadan usein termosmukiin, joka kädessä suuntaan kohti bussipysäkkiä, johon kävelee kotoamme reilussa 5 minuutissa. Aika luksusta sekin, että julkisilla pääsee lähes työpaikan ovelle suoraan, eikä omaa autoa tarvitse käyttää työmatkoihin – saatikka maksaa kallista bensaa päivittäisestä ajosta. Keskustan ainaisesta parkkipaikkaongelmasta puhumattakaan.

    Työpäivä


    Töitä, työkavereita, kahvia, töitä, lounas, töitä, kahvia, töitä, kotiin.

    Bussilla kotiin

    Kuten aloituksessa mainitsin, yritän olla töissä aina mahdollisimman aikaisin, ja tyypillinen työpäiväni alkaakin yleensä kello seitsemän. Jos ehdin töihin seitsemäksi, pääsen lähtemään toimistolta jo kolmen maissa. Hilpaisen bussiin ja olen kotona noin 20 minuutin kuluttua tästä. Jos työpäivää venähtää tai olen tullut aamulla myöhemmin töihin ja joudunkin niinsanottuun ruuhkabussiin, saattaa kotimatka venähtää jopa kolmen vartin mittaiseksi. Jos ei muuttujia ole matkassa, olen kotona yleensä viimeistään puoli neljän aikaan.

    Iltapäivä perheen parissa

    Kotiin tullessani minut ottaa vastaan yleensä kaksi iloista kiharapäätä halein ja suukoin. Vaihdamme miehen kanssa päivän kuulumiset ja yleensä keksimme iltapäivään vielä jotain aktiviteettia. Joko olemme omalla pihalla tai lähdemme kyläilemään ystävien tai perheen luokse. Ainakin kerran viikossa iltapäivällä tehdään myös isompi ruokakauppareissu, ellei M ole käynyt päivän aikana keskenään tyttöjen kanssa ostoksilla (hatunnosto tästä!).
    Päiviin kuuluu myös yhteinen päivällinen, joka syödään lähes poikkeuksetta koko perheen kanssa yhdessä. Tämä on minulle jo kotoa opittu tärkeä tapa; Edes yksi hetki päivässä, jolloin koko perhe istuu saman pöydän ääressä syöden, jutellen päivän tapahtumista ja joskus vain nauttien pelkästä yhdessäolosta. Toki vietämme tällä hetkellä päivittäin paljon enemmän aikaa perheenä kuin vain tämän yhden ruokailun ajan, mutta haluan opettaa tytöille jo nyt yhteisen ruokailuhetken tärkeyden, koska tiedän että tästä tullaan käymään keskusteluja sitten kun tytöt ovat vanhempia. Näin ainakin on aikanaan tehty itseni ollessa teini, kun perheen yhteinen aika tuntui haittaavan kovasti 14-vuotiaan omia, tärkeämpiä menoja.

    Lasten nukkumaanmeno 

    Tytöt siirtyivät jokin aika sitten omaan yhteiseen makuuhuoneeseen nukkumaan. Olemme viime aikoina ottaneet M:n kanssa nukutusvuorot; Joka toinen ilta äiti nukuttaa, ja joka toinen ilta on isän vuoro. Toisen nukutusvuorolla kuitenkin myös toinen tulee peittelemään tytöt sänkyihinsä ja toivottamaan hyvät yöt.
    Tällä tavoin toinen vanhemmista pystyy käyttämään niinsanotun nukutusajan hyödyksi; Siivoamaan keittiön ja muut ärsyttävät sotkut, jotta olisi kiva herätä aamulla uuteen päivään suht siistissä kodissa. Itse pystyn myös hyödyntämään tämän ajan blogitekstien suunnitteluun, kirjoittamiseen ja hiomiseen – näin yhteisestä illan ajasta ei tarvitse useinkaan tinkiä “omien juttujen takia”. Isillä on tässä järjestelyssä kuitenkin pieni etulyöntiasema, sillä hänen kanssaan tytöt yleensä nukahtavat paljon nopeammin kuin minun kanssani.

    Parisuhdeaikaa ennen yöunia

    Kun tytöt ovat nukahtaneet yöunille ja muut illan hommat on hoidettu – enkä tällä tarkoita nyt niitä hommia – on illalla vielä muutama tunti aikaa ihan vain aikuisten kesken. Usein katsomme yhdessä sarjaa tai elokuvaa, saatamme nauttia lasilliset viiniä ja jutella päivän tapahtumista tai muista mielen päällä olevista asioista.

    Ruuhkavuosien pyörteessä pienikin yhdessä ja kahdestaan vietetty aika on saanut aivan uudenlaisen merkityksen ja lyhyestäkin ajasta on oppinut ottamaan enemmän irti. Vaikka päivän tapahtumia päivitelläänkin usein pitkin päivää viestein, on kasvotusten vietetty aika – vaikka se olisi vain pieni hetki päivässä – silti mittaamattoman arvokasta.

    Minkälainen on sun tyypillinen arkipäivä?

    Äitiys, Kuulumisia, Lapset, minä, Työ

    Kolmas työviikko starttasi – Näin uusi arki on lähtenyt käyntiin

    Kolmas työviikko lähti maanantaina käyntiin ja pakko myöntää, että aika on kulunut nopeammin kuin olisin kuvitellutkaan. Kerroin aikaisemmassakin postauksessa että töihinpaluu ei ole aiheuttanut juuri minkäänlaisia ahdistuksen tunteita, päin vastoin. Töissä olen päässyt haastamaan itseäni aivan eri tavalla, kuin kotiäitinä ja tästä olen nauttinut suuresti. Töihin paluusta on ehdottomasti tehnyt helpon suurimmaksi osaksi se, että M on kotona tyttöjen kanssa. Itseni ei ole siis tarvinnut murehtia tyttöjen päivistä ollenkaan, mitä saattaisin ehkä tehdä mikäli he olisivat päiväkodissa. Ainakin alkuun saattaisin päivän aikana useampaankin otteeseen pohtia, miten heillä siellä sujuu tai miten heillä menee – onko heillä ikävä tai onko kaikki muuten hyvin. Samoja ajatuksia käy läpi varmasti jokainen vanhempi, jonka lapset ovat hoidossa jossain muualla kuin kotona, mikä sinänsä on ihan luonnollista.

    Sudio -kuulokkeet saatu // koodilla ‘Mimmimafia’ – 15 % Sudion verkkokaupasta

    Lähden tavallisesti töihin aamulla aina niin aikaisin, että koko muu perhe nukkuu vielä. Juon kahvia ja laitan itseni kuntoon ja hilpaisen takaovesta ulos kenenkään huomaamatta. Aikainen töihinlähtö mahdollistaa myös aikaisen kotiinpaluun, joka on tässä tilanteessa myös aivan ihanaa; Meillä on koko perheen kesken aikaa iltapäivällä vielä rutkasti ennen nukkumaanmenoaikaa. Tilanne todennäköisesti tulee muuttumaan sitten kun tytöt aloittavat päiväkodin, sillä näin aikaisin ei heitä varmasti hoitoon voi viedä. Mutta sumplitaan niitä juttuja sitten kun niiden aika on, nyt nautitaan tästä tilanteesta ja hetkestä.

    Olen myös yllättynyt miten hyvin lapset ovat ottaneet töihinpaluuni; Muistan aikoinaan aloittaessani työt kun E oli reilu yksivuotias, miten sain töihinpaluuni jälkeen iltapäivisin tuta pienen ihmisen ikävän ajoittaisina kiukunpuuskina ja protestointeina äitiä kohtaan. Odotin samaa tälläkin kertaa, vaikka A onkin jo melkein kaksivuotias ja tässä iässä se vuosikin tekee jo paljon. A:lla on myös päivisin seuraa isosiskostaan, jota E:llä ei aikoinaan ollut, joka sekin toki varmasti vaikuttaa koko tilanteeseen eri tavalla; Äitiä ei edes ehditä ikävöidä päivän aikana kun on niin paljon muuta tekemistä. Ja onneksi aktiivinen isikin pitää tytöt kiireisenä päivän aikana ja siitä todistusaineistona päivän aikana Whatsappiin saapuvat kuvat heidän touhuistaan.

    Yhteenvetona voisi siis mainita, että meille kuuluu hyvää. Uusi arki rullaa paremmin kuin olisin uskaltanut toivoa ja toistaiseksi vastoinkäymisiltä on ainakin vältytty. Mitä nyt pieni flunssa kiersi koko perheen heti ensimmäisenä työviikkona, mutta siitäkin ollaan jo pikkuhiljaa selviämässä. Vaikka olenkin ennemmin kevät- ja kesäihmisiä, tuntuu tänä vuonna syksykin jotenkin kumman hyvältä. Iltaisin syttyy kynttilät valaisemaan pimenevää iltaa ja aamuissa on syksyn tuoksu, joka tuntuu aivan erilaiselta nyt, kuin viime syksynä.
    Kuulisin mielelläni kommentteja Teiltä siitä, miten töihinpaluu äitiysloman tai hoitovapaan jälkeen on sujunut? Onko lapset reagoineet jotenkin vai onko kaikki sujunut kuin rasvattu? Jätä rohkeasti kommenttia!
    Jos meidän arki kiinnostelee enemmänkin, ota ihmeessä myös Instagram -tilini seurantaan. Sinne päivittelen arkea ja eloamme päivittäin, Tervetuloa!
    DEEP, minä, Työ

    Ja niin äitinuttura toimistolookiin vaihtui

    Tänään oli ensimmäinen työpäivä lähes kahden vuoden kotiäitiyden jälkeen. Yöllä ei meinannut tulla uni, kiitos liian myöhään nautitun kahvikupillisen. Saattoipa ehkä pienellä jännitykselläkin olla lusikkansa sopassa.
    Aamulla heräsin jo hyvissä ajoin ennen herätyskellon pärinää klo 6:23. Kaksi punaista kiharapilveä pilkotti peiton alta, kun pikkumurut olivat kömpineet viereemme nukkumaan yön aikana. Pusutin rakkaat ja nousin innoissani aamukahvin keittoon – arki on alkanut!
    Kävelin tuttua reittiä bussipysäkille samalla haistellen raikasta syksyaamua ja kuunnellen autotien vaimeaa kohinaa, jotka vuosi toisensa jälkeen tuovat vahvasti mieleen koulujen alkamisen ja sen mukanaan tuoman jännityksen tunteen vatsanpohjassa. Korvanapeissa soi Toton Africa ja fiilis oli hyvä.
    Työpäivä vilisti silmissä älyttömän nopeasti. Nautimme lounassushit ja join monta kuppia kahvia. Myös työyhteisöön tulevaisuudessa koittavat uudet tuulet ja muutokset saivat aikaan yllättävän innostuksen ja inspiroitumisen tunteen. Yllättävän siksi, että vaikka olenkin aina ollut omiani muutos- ja uudistustilanteissa, tuovat kyseiset asiat joskus mukanaan myös pientä pelkoa ja epävarmuuden tunteita. Tänään niin ei käynyt. 
    Kotimatkalla astuessani ulos bussista näin vähän matkan päässä tutunnäköiset leikkirattaat, pinkit kumisaappaat ja tuon samaisen punaisen kiharapilven, jonka jätin aamulla tuhisemaan peiton alle töihin lähtöä tehdessäni. Eipä parempaa ensimmäistä työpäivää – ja kotiinpaluuta olisi voinut edes toivoa. Tästä on hyvä jatkaa.

    Äitiys, Kuulumisia, Lapset, minä, Työ, Vanhemmuus

    Syksyn uudet tuulet – hoitovapaan loppu lähenee

    Syksy tuo tullessaan jälleen uudenlaisen arjen, sillä kahden vuoden mittainen hoitovapaa sekä kotiäitinä olo tulee päätökseensä ja on aika palata takaisin työelämään. Ensimmäinen virallinen työpäivä on heti syyskuun alussa.

    Onneksi töihin paluu on tälläkin kertaa melko kevyt, eikä samaan aikaan tarvitse murehtia lasten päiväkodin aloitusta, sillä M jää tyttöjen kanssa taas vuorostaan kotiin. Palasin E:n kohdalla töihin tämän ollessa vähän yli yksivuotias, jolloin M jäi myöskin kotiin vajaaksi puoleksi vuodeksi. Tämä järjestely toi helpotusta omaan töihin paluuseen, joten toivoin samanlaista järjestelyä tälläkin kertaa – onneksi se oli taas mahdollista. 
    Kun työmoodi on lähtenyt kunnolla käyntiin ja arki sen saralla tasaantunut, pystymme paremmin ja rauhassa keskittymään lasten siirtymiseen kotihoidosta päiväkotiin, sitten kun sen aika koittaa. Parempi yksi suurempi muutos arkeen kerrallaan, ainakin uskon niin.

    Töihin palaaminen ei ahdista oikeastaan ollenkaan. Olen kahden vuoden ajan saanut seurata molempien tyttöjen kasvua ja kehitystä lähietäisyydeltä ja olen tästä ajasta erittäin kiitollinen ja onnellinen. Monella ei ole mahdollisuutta olla kotona näinkään pitkään, eikä hoitovapaa ylipäätään ole mikään itsestäänselvyys. Valehtelisin kuitenkin jos väittäisin, etten ole tänä aikana kaivannut töihin. Olen kaivannut työkavereita ja työyhteisöä, asiakaskohtaamisia sekä sitä tekemisen meininkiä. Olen kaivannut sitä että saan pistää kaiken osaamiseni peliin. Olen kaivannut ongelmanratkaisua (muutakin kuin tyttöjen välisten eripurien ratkomista tai äitiyteen muuten liittyviä pähkäilyjä) sekä sitä että saan pistää aivoni oikeasti koetukselle, aikuisesta juttuseurasta puhumattakaan. Vaikka ystävät ovat olleet koko tämän ajan puhelimen päässä. Olen kaivannut hiljaisia aamuja toimistolla, jossa saan aloittaa päiväni rauhallisesti kahvikupillisen kera, valmistautumalla päivän töihin. Olen kaivannut itse työtä. Aikansa kutakin ja nyt on aika vaihtaa paikkoja isin kanssa ja päästää hänetkin kokemaan ainutkertaista laatuaikaa tyttäriensa kanssa. 
    Vaikka mieli onkin osittain jo syyskuun alussa, aion nauttia viimeisistä viikoista kotona täysillä. Onhan tätä kesää vielä vähän jäljellä, vaikka ilmassa onkin jo vahvasti syksyn tuntua sateineen ja pimenevine iltoineen. Kotiäitiys on ollut äärettömän antoisaa ja avartavaa, mutta jälleen on tullut aika yhden aikakauden päätökseen ja taas toisen alkamiseen. Syksyä jo varovasti ja vähän innolla odottaen siis.
    minä, terveys & hyvinvointi, Tyyli & kauneus, Yhteistyö/sponsoroitu

    Morsiamen hemmotteluhoidot ennen häitä

    Kaupallinen yhteistyö: EkoKauneushoitola & Shop Karoliina K
    Liedossa sijaitsee aivan ihana, juuri avattu ekokauneushoitola, jossa olen saanut viettää melko paljon aikaa viime viikkojen aikana. Vaikka kauneushoitola itsessään on uusi, sen takana on ammattitaitoinen ja upea Karoliina, joka saa hoidoillaan unohtamaan kaiken muun ja kireimmänkin mutsin irtautumaan arjesta ja rentoutumaan. Olen saaut tehdä yhteistyötä Karoliinan kanssa kohta jo vuoden päivät, jonka myötä olen päässyt tutustumaan luonnonkosmetiikkaan oikein toden teolla. Karoliina pisti koko ihonhoitorutiinini uuteen uskoon ja jo viime syksynä aloimme suunnittelemaan hoitoja tulevia häitämme varten. Nyt häät kolkuttelevat jo todella, siis TO-DEL-LA lähellä ja en voi muuta kuin kiittää Karoliinaa aivan älyttömän suuresta avusta, mitä tulee omaan olemukseeni tänä suurena päivänä.

    Hilla Hellä sokerointi

    Moni nainen (itseni mukaanlukien) tai mies haaveilee siitä, ettei ihokarvoja tarvitsisi poistaa usein ja että se sujuisi mahdollisimman vähällä vaivalla. Olen itse käyttänyt lähes aina poikkeuksetta shaveria karvojen poistoon. Löytyy kaapistani myös epilaattori, mutta kynnys siihen tarttumiseen on jostain syystä kovin korkea, eikä karvanpoisto kokemuksenakaan ole kaikkein miellyttävimmästä päästä. Olin pitkään haaveillut sokeroinnista ammattilaisen tekemänä ja kun Karoliina ehdotti että haluaisinko sokeroinnin ennen häitä, olin tietenkin heti mukana!
    Karoliina käyttää muun muassa ihania Ekopharma Helsingin tuotteita, joita olen kotiuttanut myös itsellenikin. Hilla Hellä sokerit tulivat markkinoille kuitenkin vasta tänä keväänä. Ne ovat hajusteettomia ja niillä on sekä avainlippu, että FI-natura sertifikaatit. Nimensä mukaan sokeri on erittäin hellävarainen ja itse sokerin lisäksi se sisältää kotimaista hillauutetta. Karoliina myös kertoi kokemuksesta, että tämän sokerin käytön jälkeen asiakkaan iholla on havaittavissa selkeästi vähemmän punotusta ja se myös laskee nopeammin, kuin aikaisemmin käyttämiensä sokereiden kanssa.
    Kun sokeroinnissa käy säännöllisesti, karvan luonnollinen kasvu hidastuu ja uusi kasvava karva on pehmeämpää. Pehmeämpi karva myös irtoaa helpommin, joten ensimmäinen sokerointikerta saattaa olla huomattavasti kivuliaampi kuin myöhemmät kerrat. Tämän huomasin myös omalla kohdalla, kun kainaloiden sokeroinnin jälkeen kainaloita kirveli jonkin verran, mutta seuraavalla kerralla ei taas ollenkaan. Myös itse karvanpoisto oli paljon iisimpi seuraavalla kerralla. Kipukynnys toki myös vaihtelee paljon eri ihmisten välillä ja jopa itsellä ihan vaikka vaan kuukautiskierronkin mukaan. 
    Aion ehdottomasti jatkaa sokeroinnissa käymistä, niin vaivatonta, helppoa ja nopeaa se on! Jos sokerointi kiinnostelee, kannattaa ehdottomasti piipahtaa Ekokauneushoitola Karoliina K:n luona Liedossa. Varauksen yhteydessä kannattaa myös mainita Mimmimafia-blogi, sillä saat sokeroinnin hinnasta 20 % alennuksen syyskuun loppuun saakka.

    Levähaude boostaa aineenvaihduntaa!

    Koska ollaan Karoliinan kanssa vietetty kahdestaan monia monia tunteja, ollaan ehditty käydä vaikka ja minkälaisia erilaisia keskusteluja noin niinkuin ihan kaikesta maan ja taivaan väliltä. Paljon ollaan niinsanottujen ulkoisten kauneudenhoitoon liittyvien asioiden lisäksi juteltu myös sisäisestä ja  kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. Muun muassa aineenvaihdunta on sellainen seikka, joka vaikuttaa about ihan kaikkeen. Kun kroppa pelittää niin kuin sen kuuluukin, näkyy se myös ulospäin. Kauneus ei ole pelkkää pintaa, se on myös sitä hyvinvointia. Hyvinvoiva ihminen näyttää hyvältä myös ulospäin.
    Yhtenä Karoliinan tekemänä hoitona sain kokeilla levähaudetta, joka vartalohoitona kiihdyttää aineenvaihduntaa; Levähaude levitettiin koko kroppaan ja sen jälkeen pääsin muovin sisään hikoilemaan. Kun haude alkoi lämpenemään, se myös kupli jännästi joka puolella. Levähauteen jälkeen hikoilinkin pari päivää melkoisesti. Pelkästään paikallaan istuessani huomasin miten hiki valuu ohimoita pitkin, myös vessassa sai juosta tiheämmin kuin normaalisti. Haude myös pehmensi ja kosteutti ihoa kauttaaltaan.

    Hilla vartalohoito

    Tulevaa hääpäivää ja suihkurusketusta silmällä pitäen Karoliina teki minulle Hilla vartalohoidon kaksi kertaa. Vartalohoito piti sisällään koko vartalon kuorinnan; Hilla duokuorinta sisältää hedelmähappoja sekä bamburakeita. Käsin tehty kuorinta irrottaa kuollutta ihosolukkoa sekä silottaa ihoa tehden siitä ihanan pehmeän. Hedelmähapot taas kirkastavat ihoa ja edesauttavat kuorivaa vaikutusta. Myös itse kuorinta laittaa kropan nesteet liikkeelle.
    Kuorinnan jälkeen iholle levitettiin vielä Hilla Hellä kiinteyttävä vartalonaamio, jonka annettiin vaikuttaa myös kelmun alla. Tämän jälkeen naamio lisäksi hierottiin kroppaan vielä kauttaaltaan niin, että loputkin imeytyivät ihoon. Kelmun ansiosta nesteet lähtivät jälleen liikkeelle, mutta hoito voidaan tehdä myös ilman. Karoliina räätälöi hoidot aina yksilöllisesti, asiakkaan tarpeen mukaan. Minulle hoitoja tehtiin nyt useampia lyhyen ajan sisällä, jotta voitaisiin maksimoida tulokset.
    Myös kasvot saivat osansa vartalohoitojen ohella sekä Herukka tehoseerumilla että Vadelma naamioilla. Viimeisellä kerralla tehtiin myös kasvokuorinta, joka toteutettuun Ekopharma Tyrni duokuorinnalla, joka sisälsi myöskin hedelmähappoja sekä bamburakeita, jotka eivät ole haitallisia ympäristölle, kuten joissain kuorintavoiteissa käytetyt mikromuovit.
    Näiden kokovartalohoitojen lisäksi sain nauttia ylellisistä jalka- ja käsihoidoista.

    Suihkurusketus

    Konkreettisin ulospäin näkyvä hemmottelu oli suihkurusketus, josta sain esimakua jo toukokuussa, kun Karoliina kävi täällä kotonamme tekemässä sekä minuille että kaasoille suihkurusketuksen. Testiajot järjestettiin pääasiassa sen vuoksi, että tiedämme ennalta millainen lopputulos tulee olemaan varsinaisena hääpäivänä. 
    En ole normaalisti ollenkaan ruskettuva ihminen, mutta tänä kesänä aurinko on jostain syystä napannut kiinni paremmin kuin koskaan aiemmin, enkä ole edes palanut kertaakaan. En ole tieten tahtoen palvonut aurinkoa rusketuksen toivossa, mutta ulkona on tullut oltua todella paljon. Tähänastisen päivetyksen ansiosta Karoliina suosittelikin tällä kertaa kokeilemaan toista Vita Liberatan sävyä, jota viime kerralla käytimme. Olenkin jälleen erittäin tyytyväinen lopputulokseen, vaikka todellisen sävyn näkeekin vasta seuraavana päivänä ensimmäisen suihkukerran jälkeen. Heti rusketuksen jälkeen väri on melko tumma ja tummuu entisestään.

    Lopullisen tuloksen rusketuksesta tulettekin sitten näkemään hääkuvista tai ottamalla Instagram-tilini seurantaan. Sinne nimittäin päivittelen meidän arkea tiheämpään tahtiin ja tällä hetkellä etenkin viime hetken hääjärjestelyitä. Enää kaksi yötä h-hetkeen!
    DIY, minä

    Voihan villasukka – I did it!

    Minut tuntevat ovat jokainen varmasti ainakin kerran kuulleet minun manaavan sitä, miten pidän neulomisesta ja virkkaamisesta, mutta villasukan kutominen tyssää aina siihen kuuluisaan kantapäähän. Olen yrittänyt kutoa kantapäätä muistelemalla aikoinaan koulussa opittua. Olen yrittänyt opiskella sitä lukemalla ohjeita netistä ja katsomalla Youtubesta videoita. Olen myös ollut sukkataituri isoäitini opissa, mutta jostain syystä kantapään logiikka ei auennut minulle vielä silloinkaan. Luovutin ja totesin, että ei kaikkien tarvitse osata kaikkea ja minua ei vain ole tarkoitettu tähän hommaan. 
    Vaikka olinkin tavallaan jo haudannut tämän haaveeni, en voinut olla hihkaisematta ilosta kun Minerva -kustannus lähetti minulle Sukkaneulonnan ABC:n eli Sukka-Aapisen* arvostelukappaleen. Ajattelin tämän olevan viimeinen mahdollisuus oppia kantapään neulominen ja jos en kirjan luettuani vieläkään osaisi, joku korkeampi voima yrittää minulle tällä nyt kertoa että on aika kuunnella, heittää hanskat – tai ne kantapäättömät villasukat tiskiin, ja jättää homma niille, jotka sen handlaavat.
    Vaan kuinkas sitten kävikään…

    Kaivoin kaapista aikoja sitten ostamani ihanan kierrätyspuuvilla-langan ja puiset sukkapuikot, avasin Sukka-Aapisen ensimmäisen sivun ja aloin opiskella. Sivu kerrallaan ja tunnollisesti ahmin Aapisen samalla sukkaa kutoen; Kerros kerrokselta, ohjeen kohta kerrallaan, yksi toisensa jälkeen. Jonkun ohjeen kohdan luin useampaan kertaan ja välillä palasin taaksepäin tarkistamaan mitä mikäkin kohta ohjeessa tarkoittikaan. Merkkasin tärkeitä kohtia Post it -lapuilla ja hiirenkorvilla. Oli kuin olisin palannut koulun penkille ja päntännyt kuin mikäkin opiskelija konsanaan ennen tärkeää bilsankurssin lopputenttiä. 
    Yhtäkkiä huomasin, että sukan kantapää olikin jo tehty ja sukka kärkikavennuksia vaille valmis. Yhden villasukan tekemiseen kului kaksi päivää, koska no, lapset ja velvollisuudet. Toinen sukka meni muistilla ja rutiinilla kantapäähän asti, jonka halusin tehdä tälläkin kertaa kerralla oikein, joten avasin Sukka-Aapiseni suoraan aukeamalta, jossa neuvotaan hollantilaisen kantapään neulominen. Ilostuksissani onnistuttuani myös toisen sukan kohdalla, neuloin samasta langan lopusta ja valkoisesta jämälangasta vielä E:lle sukkien kanssa mätsäävän pipon.

    Sukka-Aapinen on Hanna-Kaisa Hämäläisen, Kristel Nybergin ja Eeva Turkan luoma opas niille, jotka haluavat opetella sukkien neulomisen perusteellisesti aina silmukoiden luomisesta, kantapään kautta kärkikavennukseen.

    Kirja esittelee sukkien neulomiseen tarvittavat työvälineet, neuvoo miten sukat mitoitetaan ja määritellään tarvittava silmukkamäärä. Kirjassa opetetaan sukkien neulominen aloittaen aina oikeasta neuleotteesta ja silmukoiden luomisesta. Aapinen kertoo miten neulotaan sukan varsi, kantapää (perusrakenne sekä kolme erilaista mallia) ja kärki, sekä sen miten kudot sukan aloittamalla kärjestä ja etenemällä varteen. Kirja opastaa myös,  miten kirjoitettuja neuleohjeita ja ruutupiirroksia tulee lukea, sekä kertoo mitä ohjeissa yleisesti käytetyt lyhenteet tarkoittavat. Kirjan lopusta löytyy myös muutaman sivun mittainen sanasto.

    Selkeät ohjeet ja hyvät kuvat tekivät villasukan neulomisesta jälkeenpäin ajateltuna yllättävän helppoa ja ohjeet omaksui nopeasti. Mikäli sukan kutominen ei ole luonnistunut tai työ on aina tyssännyt siihen kammoksuttuun kantapäähän niin kuin minun kohdallani, suosittelen lämpimästi perehtymään Sukka-Aapiseen ja antamaan neuleharrastamiselle rohkeasti uuden mahdolllisuuden!

    *Sukka-Aapinen saatu arvostelukappaleeksi