Follow:
Browsing Category:

Lapset

    Lapset, minä, parisuhde, perhe

    Tyypillinen arkipäiväni

    Näin sunnuntain ja viikonlopun kunniaksi voisin palata hetkeksi takaisin arkeen. Tämänhetkinen tyypillinen arkipäiväni poikkeaa varmasti jonkin verran muiden työssäkäyvien äitien päivistä, ainakin aamun osalta. Voisikin olla mielenkiintoista päivittää samantyyppinen postaus sitten, kun meidänkin arki muuttuu uudestaan Joulukuussa, kun tytöt aloittavat päiväkodissa.

    Itseäni kiinnostaa aina kaikkein eniten niiden hiukan liian siloteltujen kuvien ja täydellisyyttä hipovien instakotien sijaan se ihan tuiki tavallinen arki. Toki kauniit ja tarkkaan mietityt kuvat ovat ilo silmälle, mutta kiinnostus näihin kuviin hiipuu lopulta kuitenkin aika nopeasti.

    Päivittelen arkista eloamme päivittäin instastooriin, mutta ajattelin koota tänne blogin puolelle nyt myös päivän, joka kuvaa minkälaista meidän – tai minun arkeni tällä hetkellä on – aamun heräilystä illan nukkumaanmenoon asti. Suurimman osan päivästä vietän toki itse töissä, mutta mahtuu päiviimme usein silti paljon muutakin.

    Herätys ja työpäivään valmistautuminen

    Herätyskello soi tyypillisesti ja pääsääntöisesti aina kello kuusi. Aina kun mahdollista, haluan aloittaa työpäivän ajoissa, jolloin iltapäivällä jää enemmän aikaa perheen yhteiseen aikaan, joka siitäkin huolimatta yleensä vilistää usein aivan liian nopeasti ohi. Työnantaja onneksi mahdollistaa liukuvan  työajan, joka ainakin perheelliselle on mielestäni melkein kuin lottovoitto; Jos aamulla jostain syystä hommat eivät menekään niinkuin siellä kuuluissa Strömsössä, ei muutaman minuutin (tai tunnin) viivästykset olekaan katastrofi, kun pelipaikalla ei välttämättä tarvitse olla sillä seisomalla, kun kello lyö kahdeksan.

    Aamuni alkaa aina kahvilla. Valmiiksi ladattu Moccamaster ei tarvitse kuin napsaista päälle, ja sillä aikaa kuin tuo voimajuoma valuu rauhassa pannuun, ehtii hyvin käydä vessassa, pestä hampaat ja pukea vaatteet päälle. Kahvikupillisen lomassa meikkaan ja laitan hiukset. Tämä sama rytmi toistuu valehtelematta joka aamu. Toista se luultavasti on sitten, kun lasten päiväkoti alkaa ja pestävänä ja puettavana on itseni lisäksi nuo kaksi pikkuihmistä. Luojalle kiitos päiväkotien tarjoamasta aamupalasta, jota ei tarvitse alkaa kaiken muun sähläyksen lisäksi aamuisin lapsille taikomaan. Nythän pääsen vielä helpolla, kun M on kotona tyttöjen kanssa ja pääsen itse yleensä livahtamaan kotoa ennen kuin he ovat edes heränneet uuteen päivään.
    Loput aamulla keittämästäni kahvista kaadan usein termosmukiin, joka kädessä suuntaan kohti bussipysäkkiä, johon kävelee kotoamme reilussa 5 minuutissa. Aika luksusta sekin, että julkisilla pääsee lähes työpaikan ovelle suoraan, eikä omaa autoa tarvitse käyttää työmatkoihin – saatikka maksaa kallista bensaa päivittäisestä ajosta. Keskustan ainaisesta parkkipaikkaongelmasta puhumattakaan.

    Työpäivä


    Töitä, työkavereita, kahvia, töitä, lounas, töitä, kahvia, töitä, kotiin.

    Bussilla kotiin

    Kuten aloituksessa mainitsin, yritän olla töissä aina mahdollisimman aikaisin, ja tyypillinen työpäiväni alkaakin yleensä kello seitsemän. Jos ehdin töihin seitsemäksi, pääsen lähtemään toimistolta jo kolmen maissa. Hilpaisen bussiin ja olen kotona noin 20 minuutin kuluttua tästä. Jos työpäivää venähtää tai olen tullut aamulla myöhemmin töihin ja joudunkin niinsanottuun ruuhkabussiin, saattaa kotimatka venähtää jopa kolmen vartin mittaiseksi. Jos ei muuttujia ole matkassa, olen kotona yleensä viimeistään puoli neljän aikaan.

    Iltapäivä perheen parissa

    Kotiin tullessani minut ottaa vastaan yleensä kaksi iloista kiharapäätä halein ja suukoin. Vaihdamme miehen kanssa päivän kuulumiset ja yleensä keksimme iltapäivään vielä jotain aktiviteettia. Joko olemme omalla pihalla tai lähdemme kyläilemään ystävien tai perheen luokse. Ainakin kerran viikossa iltapäivällä tehdään myös isompi ruokakauppareissu, ellei M ole käynyt päivän aikana keskenään tyttöjen kanssa ostoksilla (hatunnosto tästä!).
    Päiviin kuuluu myös yhteinen päivällinen, joka syödään lähes poikkeuksetta koko perheen kanssa yhdessä. Tämä on minulle jo kotoa opittu tärkeä tapa; Edes yksi hetki päivässä, jolloin koko perhe istuu saman pöydän ääressä syöden, jutellen päivän tapahtumista ja joskus vain nauttien pelkästä yhdessäolosta. Toki vietämme tällä hetkellä päivittäin paljon enemmän aikaa perheenä kuin vain tämän yhden ruokailun ajan, mutta haluan opettaa tytöille jo nyt yhteisen ruokailuhetken tärkeyden, koska tiedän että tästä tullaan käymään keskusteluja sitten kun tytöt ovat vanhempia. Näin ainakin on aikanaan tehty itseni ollessa teini, kun perheen yhteinen aika tuntui haittaavan kovasti 14-vuotiaan omia, tärkeämpiä menoja.

    Lasten nukkumaanmeno 

    Tytöt siirtyivät jokin aika sitten omaan yhteiseen makuuhuoneeseen nukkumaan. Olemme viime aikoina ottaneet M:n kanssa nukutusvuorot; Joka toinen ilta äiti nukuttaa, ja joka toinen ilta on isän vuoro. Toisen nukutusvuorolla kuitenkin myös toinen tulee peittelemään tytöt sänkyihinsä ja toivottamaan hyvät yöt.
    Tällä tavoin toinen vanhemmista pystyy käyttämään niinsanotun nukutusajan hyödyksi; Siivoamaan keittiön ja muut ärsyttävät sotkut, jotta olisi kiva herätä aamulla uuteen päivään suht siistissä kodissa. Itse pystyn myös hyödyntämään tämän ajan blogitekstien suunnitteluun, kirjoittamiseen ja hiomiseen – näin yhteisestä illan ajasta ei tarvitse useinkaan tinkiä “omien juttujen takia”. Isillä on tässä järjestelyssä kuitenkin pieni etulyöntiasema, sillä hänen kanssaan tytöt yleensä nukahtavat paljon nopeammin kuin minun kanssani.

    Parisuhdeaikaa ennen yöunia

    Kun tytöt ovat nukahtaneet yöunille ja muut illan hommat on hoidettu – enkä tällä tarkoita nyt niitä hommia – on illalla vielä muutama tunti aikaa ihan vain aikuisten kesken. Usein katsomme yhdessä sarjaa tai elokuvaa, saatamme nauttia lasilliset viiniä ja jutella päivän tapahtumista tai muista mielen päällä olevista asioista.

    Ruuhkavuosien pyörteessä pienikin yhdessä ja kahdestaan vietetty aika on saanut aivan uudenlaisen merkityksen ja lyhyestäkin ajasta on oppinut ottamaan enemmän irti. Vaikka päivän tapahtumia päivitelläänkin usein pitkin päivää viestein, on kasvotusten vietetty aika – vaikka se olisi vain pieni hetki päivässä – silti mittaamattoman arvokasta.

    Minkälainen on sun tyypillinen arkipäivä?

    Kuulumisia, Lapset, minimimmi

    Kohta 2-vuotias

    Meillä kotona asuu temperamenttinen, lujaluonteinen ja samalla niin sympaattinen ja hellyyttävä kohta kaksivuotias. Hän osaa ja muistaa aina kiittää ja pyytää anteeksi. Hän toivottaa hyvät huomenet aamulla ensimmäisenä ja hyvät yöt illalla viimeiseksi kaikille perheenjäsenille erikseen. Hän osaa laittaa kengät itse oikeaan jalkaan, riisua vaatteet ja sanoa Äiti, mennään Ikeaan. Hän on oppinut vastaamaan Täh, vaikka hyvin kuulee ja ymmärtää mitä ja mistä hänelle puhutaan.
    Hän osaa kertoa milloin tarvitsee päästä vessaan, vaikkakin usein vähän liian myöhään. Hän on sinnikäs, eikä luovuta helpolla. Hän tietää mitä tahtoo – ja näyttää sen myös. Hän ei jää kakkoseksi vaan sitkeästi pitää puolensa tilanteessa kuin tilanteessa. Hän tietää mitä tarkoittaa kun jokin asia kielletään – joskus jopa tottelee sitä kuuluisaa Ei -sanaa. Hän haluaa kävellä itse, syödä itse ja pukea itse. Samalla hän ei kuitenkaan epäröi pyytää apua, kun sitä tarvitsee. Auta mua!

    Hän nukkuu pääsääntöisesti hyvin, omassa vaaleanpunaisessa pikkusängyssään, isosiskonsa kanssa samassa huoneessa.  Hän nukahtaa unilelu kainalossaan samalla äidin tai isin kädestä kiinni pitäen. Aamulla herätessään hän on lähes poikkeuksetta hyväntuulinen ja valmiina uuteen päivään, joskus meidän vanhempien makuun jopa hiukan liian aikaisin.

    Kohta kaksvee rakastaa tanssimista ja omaa ikäisekseen uskomattoman hyvän rytmitajun ja kuperkeikkakin onnistuu jo melkein puhtaasti. Hän haluaisi kovasti osallistua isosiskon kanssa samalle tanssitunnille kerran viikossa, mutta aina lopulta tyytyy leikkimään äidin ja isin kanssa tanssisalin ulkopuolella. Musiikkimakuun mahtuu about kaikki, mutta isosiskon tavoin ehdoton lemppari on Naughty Boyn La la la. Hän rakastaa kun häntä silitetään ja muistaa aina halata, pussata ja puhaltaa kun jollekin tulee pipi. Kun hän lähtee, pois, huutaa hän aina lähtiessään Heippa, nähdään! Ihan kaikille huoneessa olijoille, missä tahansa onkin – ja varmasti niin moneen kertaan, ettei varmasti keneltäkään jää huomaamatta.

    Hän hymyilee ja nauraa paljon, nauttii leikkiä yksin ja myös isosiskonsa kanssa – josta muuten myös ottaa oppia ja mallia ihan joka päivä. Hän ihailee esikuvaansa ja heillä on myös ihan omat, kahdenkeskiset juttunsa, jotka eivät kuulu kenellekään muulle – ainakin niistä korvaan kuiskituista salaisuuksista päätellen. Hän jaksaa jo toisinaan keskittyä pitkiäkin aikoja, mutta saattaa myös kiihtyä nollasta sataan muutamassa sekunnissa.

    Hän on empaattinen ja ihana, suloinen, meidän pienempi punapäämme, kiharatukkainen murumme.

    Kuva: Annukka Viitanen Photography
    Äitiys, Kuulumisia, Lapset, minä, Työ

    Kolmas työviikko starttasi – Näin uusi arki on lähtenyt käyntiin

    Kolmas työviikko lähti maanantaina käyntiin ja pakko myöntää, että aika on kulunut nopeammin kuin olisin kuvitellutkaan. Kerroin aikaisemmassakin postauksessa että töihinpaluu ei ole aiheuttanut juuri minkäänlaisia ahdistuksen tunteita, päin vastoin. Töissä olen päässyt haastamaan itseäni aivan eri tavalla, kuin kotiäitinä ja tästä olen nauttinut suuresti. Töihin paluusta on ehdottomasti tehnyt helpon suurimmaksi osaksi se, että M on kotona tyttöjen kanssa. Itseni ei ole siis tarvinnut murehtia tyttöjen päivistä ollenkaan, mitä saattaisin ehkä tehdä mikäli he olisivat päiväkodissa. Ainakin alkuun saattaisin päivän aikana useampaankin otteeseen pohtia, miten heillä siellä sujuu tai miten heillä menee – onko heillä ikävä tai onko kaikki muuten hyvin. Samoja ajatuksia käy läpi varmasti jokainen vanhempi, jonka lapset ovat hoidossa jossain muualla kuin kotona, mikä sinänsä on ihan luonnollista.

    Sudio -kuulokkeet saatu // koodilla ‘Mimmimafia’ – 15 % Sudion verkkokaupasta

    Lähden tavallisesti töihin aamulla aina niin aikaisin, että koko muu perhe nukkuu vielä. Juon kahvia ja laitan itseni kuntoon ja hilpaisen takaovesta ulos kenenkään huomaamatta. Aikainen töihinlähtö mahdollistaa myös aikaisen kotiinpaluun, joka on tässä tilanteessa myös aivan ihanaa; Meillä on koko perheen kesken aikaa iltapäivällä vielä rutkasti ennen nukkumaanmenoaikaa. Tilanne todennäköisesti tulee muuttumaan sitten kun tytöt aloittavat päiväkodin, sillä näin aikaisin ei heitä varmasti hoitoon voi viedä. Mutta sumplitaan niitä juttuja sitten kun niiden aika on, nyt nautitaan tästä tilanteesta ja hetkestä.

    Olen myös yllättynyt miten hyvin lapset ovat ottaneet töihinpaluuni; Muistan aikoinaan aloittaessani työt kun E oli reilu yksivuotias, miten sain töihinpaluuni jälkeen iltapäivisin tuta pienen ihmisen ikävän ajoittaisina kiukunpuuskina ja protestointeina äitiä kohtaan. Odotin samaa tälläkin kertaa, vaikka A onkin jo melkein kaksivuotias ja tässä iässä se vuosikin tekee jo paljon. A:lla on myös päivisin seuraa isosiskostaan, jota E:llä ei aikoinaan ollut, joka sekin toki varmasti vaikuttaa koko tilanteeseen eri tavalla; Äitiä ei edes ehditä ikävöidä päivän aikana kun on niin paljon muuta tekemistä. Ja onneksi aktiivinen isikin pitää tytöt kiireisenä päivän aikana ja siitä todistusaineistona päivän aikana Whatsappiin saapuvat kuvat heidän touhuistaan.

    Yhteenvetona voisi siis mainita, että meille kuuluu hyvää. Uusi arki rullaa paremmin kuin olisin uskaltanut toivoa ja toistaiseksi vastoinkäymisiltä on ainakin vältytty. Mitä nyt pieni flunssa kiersi koko perheen heti ensimmäisenä työviikkona, mutta siitäkin ollaan jo pikkuhiljaa selviämässä. Vaikka olenkin ennemmin kevät- ja kesäihmisiä, tuntuu tänä vuonna syksykin jotenkin kumman hyvältä. Iltaisin syttyy kynttilät valaisemaan pimenevää iltaa ja aamuissa on syksyn tuoksu, joka tuntuu aivan erilaiselta nyt, kuin viime syksynä.
    Kuulisin mielelläni kommentteja Teiltä siitä, miten töihinpaluu äitiysloman tai hoitovapaan jälkeen on sujunut? Onko lapset reagoineet jotenkin vai onko kaikki sujunut kuin rasvattu? Jätä rohkeasti kommenttia!
    Jos meidän arki kiinnostelee enemmänkin, ota ihmeessä myös Instagram -tilini seurantaan. Sinne päivittelen arkea ja eloamme päivittäin, Tervetuloa!
    KOTI, Lapset, parisuhde, perhe, Sisustaminen, Vanhemmuus

    Muutoksia nukkumisjärjestelyihin

    E kysyi eräänä aamuna, koska pääsee omaan huoneeseen nukkumaan. Olin hieman yllättynyt kysymyksestä, sillä olin ajatellut että ehdottomasti E haluaa edelleen nukkua meidän makuuhuoneessamme, vaikkakin omassa sängyssään, jossa on nukkunut yöt hienosti jo pitkään. Tuon pikkuihmisen kysymyksen ja ajatusten saattelemana ryhdyimme tuumasta toimeen ja toteutimme jo jonkin aikaa suunnitelmissa olleet makuuhuoneiden muutosjärjestelyt.

    Talossamme on kolme makuuhuonetta, joista yksi on toiminut jo hetken niin sanottuna työhuoneena. Tähän huoneeseen möbleerasimme nyt tytöille oman makuuhuoneen. Toinen pienempi makuuhuone jatkaa siis edelleen toimintaansa hyväksi todettuna leikkihuoneena. Tytöillä on nyt jo hetken ollut sänkyinä vanha käytettynä ostamamme Niemen Tehtaiden lasten kerrossänky, joka tuunattiin aikanaan herkullisen vaaleanpunaiseksi. Molemmat tytöt ovat nukkuneet kerrossängyssä alusta asti todella hyvin. Nyt kun kerrossänky siirtyi pois makuuhuoneestamme, erotimme sängyt varmuuden vuoksi ja turvallisuussyistä molemmat maan tasalle. Sängyt voi sitten tulevaisuudessa pinota uudelleen, kun E tuosta vähän kasvaa ja voimme luottaa ettei hän unenpöpperössä tipahda alas yläsängystä.

    Mielestäni tyttöjen makuuhuoneesta tuli erittäin ihana ja viihtyisä pienine yksityiskohtineen. Ajatuksena erillisissä leikki- ja makuuhuoneissa on se, että tila jossa nukutaan, säilytetään rauhallisena paikkana ja leikkihuoneessa taas saa painella menemään koko pienen sielunsa kyllyydestä. Tytöt saavat siis nukkua – ja leikkiä yhteisissä tiloissa siihen asti, kunnes E on niin vanha että alkaa tarvitsemaan jo enemmän omaa tilaa ja rauhaa. Tällä hetkellä uudet nukkumisjärjestelyt tuntuvat erittäin hyvältä ja molemmat tytöt ovat nukkuneet omissa sängyissään yöt todella hienosti. Oli myös aika ihanaa saada oma makuuhuone taas kokonaan itselle, ja miehelle tietenkin. Tuntuu kuin kotonamme – ja etenkin näissä makuuhuoneissa vallitsisi täysin uudenlainen harmonia, jota niihin on jo pitkään kaivattukin.
    Äitiys, Kuulumisia, Lapset, minä, Työ, Vanhemmuus

    Syksyn uudet tuulet – hoitovapaan loppu lähenee

    Syksy tuo tullessaan jälleen uudenlaisen arjen, sillä kahden vuoden mittainen hoitovapaa sekä kotiäitinä olo tulee päätökseensä ja on aika palata takaisin työelämään. Ensimmäinen virallinen työpäivä on heti syyskuun alussa.

    Onneksi töihin paluu on tälläkin kertaa melko kevyt, eikä samaan aikaan tarvitse murehtia lasten päiväkodin aloitusta, sillä M jää tyttöjen kanssa taas vuorostaan kotiin. Palasin E:n kohdalla töihin tämän ollessa vähän yli yksivuotias, jolloin M jäi myöskin kotiin vajaaksi puoleksi vuodeksi. Tämä järjestely toi helpotusta omaan töihin paluuseen, joten toivoin samanlaista järjestelyä tälläkin kertaa – onneksi se oli taas mahdollista. 
    Kun työmoodi on lähtenyt kunnolla käyntiin ja arki sen saralla tasaantunut, pystymme paremmin ja rauhassa keskittymään lasten siirtymiseen kotihoidosta päiväkotiin, sitten kun sen aika koittaa. Parempi yksi suurempi muutos arkeen kerrallaan, ainakin uskon niin.

    Töihin palaaminen ei ahdista oikeastaan ollenkaan. Olen kahden vuoden ajan saanut seurata molempien tyttöjen kasvua ja kehitystä lähietäisyydeltä ja olen tästä ajasta erittäin kiitollinen ja onnellinen. Monella ei ole mahdollisuutta olla kotona näinkään pitkään, eikä hoitovapaa ylipäätään ole mikään itsestäänselvyys. Valehtelisin kuitenkin jos väittäisin, etten ole tänä aikana kaivannut töihin. Olen kaivannut työkavereita ja työyhteisöä, asiakaskohtaamisia sekä sitä tekemisen meininkiä. Olen kaivannut sitä että saan pistää kaiken osaamiseni peliin. Olen kaivannut ongelmanratkaisua (muutakin kuin tyttöjen välisten eripurien ratkomista tai äitiyteen muuten liittyviä pähkäilyjä) sekä sitä että saan pistää aivoni oikeasti koetukselle, aikuisesta juttuseurasta puhumattakaan. Vaikka ystävät ovat olleet koko tämän ajan puhelimen päässä. Olen kaivannut hiljaisia aamuja toimistolla, jossa saan aloittaa päiväni rauhallisesti kahvikupillisen kera, valmistautumalla päivän töihin. Olen kaivannut itse työtä. Aikansa kutakin ja nyt on aika vaihtaa paikkoja isin kanssa ja päästää hänetkin kokemaan ainutkertaista laatuaikaa tyttäriensa kanssa. 
    Vaikka mieli onkin osittain jo syyskuun alussa, aion nauttia viimeisistä viikoista kotona täysillä. Onhan tätä kesää vielä vähän jäljellä, vaikka ilmassa onkin jo vahvasti syksyn tuntua sateineen ja pimenevine iltoineen. Kotiäitiys on ollut äärettömän antoisaa ja avartavaa, mutta jälleen on tullut aika yhden aikakauden päätökseen ja taas toisen alkamiseen. Syksyä jo varovasti ja vähän innolla odottaen siis.
    Lapset, Vaatteet & pukeutuminen, Yhteistyö/sponsoroitu

    Koko perheen Slipstopit




    Kaupallinen yhteistyö: KidSpot / Slipstop


    Lotta ja Monica ovat siskokset Slipstop Finlandin takana. He toivat brändin Suomeen, ihastuttuaan tuotteisiin Turkissa, jossa Slipstop -tossuja on saanut ostaa vuodesta 2014 alkaen. Tossuja on sekä aikuisille että lapsille ja tämän yhteistyön myötä sainkin valita sekä itselleni, että tytöillemme omat  monitoimitossut, Slipstopit. 

    Slipstop-tossut sopivat moneen tarkoitukseen

    Slipstop-tossuja voi käyttää oikeastaan missä tahansa; uima-altaalla, rannalla, meressä, veneessä, kotona, kylpyhuoneessa, sisä-leikkipuistossa, koulussa tai päiväkodissa. E:n tanssiharrastus jatkuu syksyllä, ja tytöt ovat myös aloittamassa päiväkodin joulukuussa, joten nyt on tossut näihin molempiin molemmilla sitten jo valmiina. Tossuja valitessa tulee ottaa huomioon, että tossun tulisi olla jalassa kuin sukka, joten on tärkeää valita juuri oikea ja jämpti koko. A:lle valitsin koon XS, joka vastaa kokoa 21-23 (pohjan koko 14 cm), E:lle koon M, joka taas vastaa kokoa 27-29 (pohjan koko 18 cm) ja itselleni aikuisten koon 39-40. 










    Lasten ja aikuisten lisäksi Slipstopit sopivat myös esimerkiksi vanhuksille ja niiden liukastumista ehkäisevä pohja pitää pystyssä niin uimahallissa kuin kotikylppärissäkin. Slipstopit on valmistettu hengittävästä ja huokoisesta kankaasta, joten ne on helppo pestä saippualla tai miedolla pesuaineella, ja jotka myös kuivuvat nopeasti. Tossuja ei saa pestä pesukoneessa.

    Meillä tossut ovat päässeet tositoimiin lasten vesileikeissä niin pihalla kuin kylpyhuoneessakin, jossa tossut ovat erityisen kätevät puolitoistavuotiaalle hurjapäälle, joka ei aina muista kuinka liukas märkä laattalattia voikaan olla. Myös uimarannalla tossut ovat ihanat ja suojaavat pikku varpaita esimerkiksi teräviltä kiviltä veden pohjassa.

    Yhden palautteen neljävuotias tiesi äidille tossuista antaa; Niissä olisi pitänyt olla yksisarvisen kuvia, niin kuin kerhokaverin tossuissa! Saattaakin olla, että laitan E:lle vielä nämä suloiset yksisarvistossut tulemaan yllätykseksi, sillä tähänastisella käytöllä ja kokemuksella voin sanoa kyseessä olevan todella monikäyttöiset ja laadukkaat tossut, joten lisäparista ei todellakaan ole ainakaan haittaa.


    Omat mustat tossuni taas sujautan jalkaani kun suuntaan ensi viikolla ensimmäistä kertaa joogatunnille. Siitä lisää myöhemmin!

    Koodilla Mimmimafia saat 15 % alennuksen Slipstopin verkkokaupasta. Alennuskoodi on voimassa 1.7. klo 23.59 asti.
    KOTI, Lapset, Sisustaminen

    Sänkyrakkaus 70-luvulta

    Meillä on ollut melko värikkäät nukkumajärjestelyt viimeisen kahden vuoden ajan tai oikeastaan koko sen ajan kun olemme asuneet täällä. Lapsilla on ollut sekä omat sängyt, että olemme nukkuneet koko porukka perhepedissä. A:n pinnasänky on ollut tyhjänä oikeastaan koko ajan ja E:n sänky on seilannut oman ja meidän makuuhuoneemme väliä, aina tilanteesta ja vaiheesta riippuen. On ollut öitä (tai ainakin yksi), jolloin olemme kaikki nukkuneet omissa sängyissämme ja öitä jolloin M on nukkunut E:n kanssa takkahuoneen levitettävällä sohvalla tai patjalla E:n huoneessa kun minä olen nukkunut minin kanssa meidän sängyssämme. On unikouluiltu, jolloin minä vuorostani nukuin lattialla E:n huoneessa ja M hoiti yöheräilyt A:n kanssa makkarissa.
    Olen tuntenut nukkumajärjestelyistämme kaikkea stressin ja huonon vanhemmuuden tunteen väliltä. Huonommuudentunne on johtunut lähinnä siitä, että en ole osannut olla johdonmukainen vaan luovuttanut kun yöt ovat käyneet sietämättömän raskaiksi ja taipunut siihen että lapset voivat nukkua meidän vieressämme. Nämä tunteet on kuitenkin kuopattu, kun oivalsin sen tosiasian että tärkeintä ei ole se missä nukumme, vaan se miten nukumme. Jos kaikki nukkuu hyvin, on se silloin riittävän hyvä järjestely. Kiitos kuuluu jälleen ihanalle neuvolantädillemme, joka ei tuomitse vaan joka kannustaa tekemään juuri niin kuin itsestä – ja koko perheestä hyvältä tuntuu. Ja niinhän me teimme, ja niin me nukuimme. 
    Aika ajoin olen kuitenkin pysähtynyt pohtimaan uudenlaista nukkumajärjestelyä, tai lähinnä sitä minkälaisiin sänkyihin lapset seuraavaksi siirretään. E:llä oli heti tänne muutettaessamme käytössä oma juniorsänky ja A:n oma pinnasänky kerättiin pois kun se oli ollut tyhjillään tovin, todettuamme kaikkien nukkuvan paremmin perhepedissä. Aloin kartoittamaan erilaisia vaihtoehtoja ja jonkinlainen kerros- tai matala parvisänkykombo tuntui parhaalta vaihtoehdolta. Melkein jo kallistuimme IKEA:n KURA -sänkyyn, jonne olisi alapuolelle saanut tehtyä myös A:lle nukkumapaikan. Olin kuitenkin pantannut ostoa, sillä takaraivossani kummitteli haave ihanasta Niemen Tehtaiden kautta aikojen valmistamasta retrosta lasten kerrossängystä. Selailin aika ajoin tori.fi:tä siinä toivossa että tällainen yksilö löytyisi, mutta kaikkiin ilmoituksiin joihin laitoin kyselyä, oli jo liian myöhäistä ja sänky oli jo keretty myydä eteenpäin. Ihmekös tuo, sänky on niiiin ihana. Harkitsimme jo sängyn ostamista uutena, mutta niin suuri investointi ei näin hoitovapaalla ja käytännössä yhden ihmisen tuloilla kovasti houkuttele.
    Eräänä päivänä selailin jälleen Toria siinä toivossa että helmi osuisi kohdalle ja niinhän siinä sitten kävi, että sänky löytyi ja sitä ei oltu vielä ehditty myydä – ennen kuin muutama tunti myöhemmin meille! Lähdimme siis vielä samana iltana noutamaan kerrossänkyä Mynämäeltä, jossa sen nykyinen omistaja kertoi nukkuneensa veljensä kanssa 70-luvulla. Toinen sängyistä oli ostettu heille uutena ja toinen käytettynä, joten se saattaa olla vielä tätäkin vanhempi. Sängyt eivät siis kuulu alunperin yhteen, mutta mitäpä tuosta, kun melkein identtiset ovat kuitenkin. Maalasimme sängyt haalealla, hempeän vaaleanpunaisella kalkkimaalilla ja niistä tuli täydelliset. Sen jälkeen molemmat tytöt ovatkin nukkuneet omissa sängyissään kaikki yöt heräämättä. 

    Kuulumisia, Lapset, minimimmi, pikkumimmi

    Puolitoistavuotias ja neljävee

    Toukokuun alkupuolella oli molempien tyttöjen neuvolat pitkästä aikaa. Minin puolitoistavuotis-neuvola, sekä Pikkumimmi E:n neljävuotisneuvola. E:n neuvolakäyntiin sisältyi neuvolantäin kanssa kahdestaan vietetty puolituntinen, jota harjoiteltiin jo kolmeveenä leikkineuvolan merkeissä. Tälläkin kertaa E pääsi tekemään tehtäviä ja näyttämään taitonsa neuvolantädille. Lisäksi E sai rokotusohjelmaan kuuluvat rokotukset, nyt myös sen vesirokkorokotteen. E otti rokotukset vastaan todella reippaana. Hän oli odottanut rokotuksia jo kovasti ja kyselikin käynnillä malttamattomana että Koska niitä piikkejä laitetaan, laitetaan jo! Olin yllättynyt miten hienosti koko rokotustilanne meni.
    E sai kovasti kehuja, joita äitinä on tietysti aina mukava kuulla. Juttelimme pitkät pätkät kaikesta, niin kuin aina. Meidän neuvolantäti on ihan huippu tyyppi ja on ollut ilo asioida juuri hänen kanssaan molempien tyttöjen lastenneuvolassa. Keskustelimme myös R-kirjaimen puuttumisesta, mutta neuvolan mukaan vielä tässä vaiheessa ei ole mitään syytä huoleen, vaan päinvastoin ärrän pitää antaa itsellään muovautua eikä sen opettaminen lapselle välttämättä ole hyvästä, koska ärrän lausuminen ja ääntäminen voi tällöin lähteä kokonaan vääränlaisesti alkuun. Vasta viisivuotiaana katsotaan tilannetta uudestaan ja lapsi saa tarvittaessa apua puheterapeutilta. Odotellaan ärrän kanssa ihan rauhassa siis.
    E oli neuvolamittausten mukaan 108 senttiä pitkä ja painoa hänellä oli 18 kiloa. Omalla käyrällään kasvaa hienosti, vaikka omaan silmään tyttö näyttääkin välillä hoikalta. Ei syytä huoleen tässäkään asiassa siis.
    A:n neuvolassa olimme muutama viikko sitten ja samaan käyntiin oli yhdistetty molempien tyttöjen lääkärikäynti. Neuvolamittausten mukaan puolitoistavuotiaamme on jo 10,5 kiloinen ja 81 senttiä pitkä. Olimme pitkästä aikaa neuvolassa koko perheen voimin. A sai myös rokotuksia osakseen, onneksi oli isosisko lohduttamassa mukana. Myös A:n rokotuksiin otettiin nyt vesirokkorokote mukaan, joten homma on nyt siltä osin hoidossa molempien tyttöjen osalta. Tuntuu haikealta, että nämäkin neuvolakäynnit ovat jo vähenemään päin, eikä montaa visiittiä ole enää jäljellä. 
    Onko teidän lapset saaneet nyt uuteena rokotusohjelmaan kuuluvan vesirokkorokotteen?
    Kuulumisia, Lapset, pikkumimmi

    Ihana neljävuotias

    Pikkumimmi, tuo energiaa ja iloa täynnä oleva esikoisemme täytti viime viikolla neljä vuotta. Syntymäpäiväjuhlia vietettiin sukulaisten kesken edeltävänä päivänä. On todella hassua ajatella että tuosta pienestä vauvastamme on kasvanut jo näin iso, omatoiminen ja upean oman luonteen omaava leikki-ikäinen tyttölapsi.
    Mahtavan temperamentin ja päättäväisen luonteen lisäksi E on hyvin empaattinen, pikkusiskostaan huolehtiva ja kaikella rakkaudella hoivaava, lämminsydäminen ja omatoiminen tyyppi, joka uskaltaa rohkeasti olla oma itsensä. Hän solmii ystävyyssuhteita helposti ja tulee toimeen kaikkien kanssa. 
    Hän haluaa tehdä asioita itse, oppia ja on utelias. Hän kysyy kun ei tiedä ja vastaa kun kysytään. Hän rakastaa kertoa tarinoita, laulaa omilla sanoituksillaan sekä tanssii aina kun kuulee musiikkia. Hän lohduttaa, halaa ja pitää kädestä. Hän on meidän ihana neljävuotias.
    Asukokonaisuus saatu yhteistyössä POP&Co Helsinki
    Olimme eilen neuvolassa, jossa E pääsi ensin tekemään tehtäviä ja juttelemaan neuvolatädin kanssa kahdestaan sillä aikaa kun minä odottelin aulassa. Puolen tunnin jälkeen myös minut haettiin huoneeseen ja E:n kanssa jutustelu oli kuulemma sujunut oikein kivasti. Hän oli piirtänyt meidän perheestä kuvan, heitellyt palloa, seissyt yhdellä jalalla ja hyppinyt. Taitojen lisäksi käynnillä kiinnitettiin huomiota puheen kehitykseen, joka E:llä on kuulemma oikein hyvällä tasolla. R-kirjaimen puuttumisesta ei pidä olla huolissaan ja siihen ei pidä kuulemma lainkaan edes puuttua nyt. Lopuksi E sai vielä rokotteet, jotka nekin otti reippaana vastaan.
    On tuo meidän neljävee vaan kertakaikkiaan super.
    Lapset, pikkumimmi

    Neljävuotiaan Bucket list

    Leggingsit saatu POP&Co Helsinki 

    Ihana Annu kirjoitti blogissaan lastensa haaveista ja unelmista, eli ämpärilistoista. Lasten suusta kuullut jutut ovat aina parhaita, joten oli huippua että Annu heitti haasteen eteenpäin – myös minulle!

    Meidän kohta (eli siis huomenna) 4-vuotiaan bucket list näyttää tältä, eli  hänen haaveenaan on tällä hetkellä siis…

    … leikkiä muumitalon kanssa omassa huoneessa

    … istua kottikärryjen kyydissä kun isi työntää

    … asua kerrostalossa

    … hypätä korkealle puuhun

    … mennä jo kouluun

    … mennä sellaiseen kerhoon, jossa saa huutaa

    … ostaa kaupasta suklaamunia

    … mennä hoplottiin (HopLop) leikkimään ja kiipeilemään

    … mennä yökylään mummin ja paapan luokse

    … päästä isoon kauppaan, jossa myydään kiiltäviä mekkoja (?)

    … nähdä susia ja norsun

    Täysin toteutettavissa olevia haaveita siis.

    Haastan Millan Puinen unelma -blogista haastattelemaan heidän myös kohta neljävuotiastaan ja kirjoittamaan ylös hänen tämänhetkiset haaveensa.
    Tänään juhlitaan siis huomenna 4 vuotta täyttävää ihanaa esikoistamme! Kivaa sunnuntaita teillekin <3
    Muista käydä osallistumassa POP&Co:n kanssa yhteistyössä järjestettyyn arvontaan 11.4. mennessä täällä.