Follow:
Browsing Category:

Kuulumisia

    Kuulumisia, Lapset, minimimmi

    Kohta 2-vuotias

    Meillä kotona asuu temperamenttinen, lujaluonteinen ja samalla niin sympaattinen ja hellyyttävä kohta kaksivuotias. Hän osaa ja muistaa aina kiittää ja pyytää anteeksi. Hän toivottaa hyvät huomenet aamulla ensimmäisenä ja hyvät yöt illalla viimeiseksi kaikille perheenjäsenille erikseen. Hän osaa laittaa kengät itse oikeaan jalkaan, riisua vaatteet ja sanoa Äiti, mennään Ikeaan. Hän on oppinut vastaamaan Täh, vaikka hyvin kuulee ja ymmärtää mitä ja mistä hänelle puhutaan.
    Hän osaa kertoa milloin tarvitsee päästä vessaan, vaikkakin usein vähän liian myöhään. Hän on sinnikäs, eikä luovuta helpolla. Hän tietää mitä tahtoo – ja näyttää sen myös. Hän ei jää kakkoseksi vaan sitkeästi pitää puolensa tilanteessa kuin tilanteessa. Hän tietää mitä tarkoittaa kun jokin asia kielletään – joskus jopa tottelee sitä kuuluisaa Ei -sanaa. Hän haluaa kävellä itse, syödä itse ja pukea itse. Samalla hän ei kuitenkaan epäröi pyytää apua, kun sitä tarvitsee. Auta mua!

    Hän nukkuu pääsääntöisesti hyvin, omassa vaaleanpunaisessa pikkusängyssään, isosiskonsa kanssa samassa huoneessa.  Hän nukahtaa unilelu kainalossaan samalla äidin tai isin kädestä kiinni pitäen. Aamulla herätessään hän on lähes poikkeuksetta hyväntuulinen ja valmiina uuteen päivään, joskus meidän vanhempien makuun jopa hiukan liian aikaisin.

    Kohta kaksvee rakastaa tanssimista ja omaa ikäisekseen uskomattoman hyvän rytmitajun ja kuperkeikkakin onnistuu jo melkein puhtaasti. Hän haluaisi kovasti osallistua isosiskon kanssa samalle tanssitunnille kerran viikossa, mutta aina lopulta tyytyy leikkimään äidin ja isin kanssa tanssisalin ulkopuolella. Musiikkimakuun mahtuu about kaikki, mutta isosiskon tavoin ehdoton lemppari on Naughty Boyn La la la. Hän rakastaa kun häntä silitetään ja muistaa aina halata, pussata ja puhaltaa kun jollekin tulee pipi. Kun hän lähtee, pois, huutaa hän aina lähtiessään Heippa, nähdään! Ihan kaikille huoneessa olijoille, missä tahansa onkin – ja varmasti niin moneen kertaan, ettei varmasti keneltäkään jää huomaamatta.

    Hän hymyilee ja nauraa paljon, nauttii leikkiä yksin ja myös isosiskonsa kanssa – josta muuten myös ottaa oppia ja mallia ihan joka päivä. Hän ihailee esikuvaansa ja heillä on myös ihan omat, kahdenkeskiset juttunsa, jotka eivät kuulu kenellekään muulle – ainakin niistä korvaan kuiskituista salaisuuksista päätellen. Hän jaksaa jo toisinaan keskittyä pitkiäkin aikoja, mutta saattaa myös kiihtyä nollasta sataan muutamassa sekunnissa.

    Hän on empaattinen ja ihana, suloinen, meidän pienempi punapäämme, kiharatukkainen murumme.

    Kuva: Annukka Viitanen Photography
    Äitiys, Kuulumisia, Lapset, minä, Työ

    Kolmas työviikko starttasi – Näin uusi arki on lähtenyt käyntiin

    Kolmas työviikko lähti maanantaina käyntiin ja pakko myöntää, että aika on kulunut nopeammin kuin olisin kuvitellutkaan. Kerroin aikaisemmassakin postauksessa että töihinpaluu ei ole aiheuttanut juuri minkäänlaisia ahdistuksen tunteita, päin vastoin. Töissä olen päässyt haastamaan itseäni aivan eri tavalla, kuin kotiäitinä ja tästä olen nauttinut suuresti. Töihin paluusta on ehdottomasti tehnyt helpon suurimmaksi osaksi se, että M on kotona tyttöjen kanssa. Itseni ei ole siis tarvinnut murehtia tyttöjen päivistä ollenkaan, mitä saattaisin ehkä tehdä mikäli he olisivat päiväkodissa. Ainakin alkuun saattaisin päivän aikana useampaankin otteeseen pohtia, miten heillä siellä sujuu tai miten heillä menee – onko heillä ikävä tai onko kaikki muuten hyvin. Samoja ajatuksia käy läpi varmasti jokainen vanhempi, jonka lapset ovat hoidossa jossain muualla kuin kotona, mikä sinänsä on ihan luonnollista.

    Sudio -kuulokkeet saatu // koodilla ‘Mimmimafia’ – 15 % Sudion verkkokaupasta

    Lähden tavallisesti töihin aamulla aina niin aikaisin, että koko muu perhe nukkuu vielä. Juon kahvia ja laitan itseni kuntoon ja hilpaisen takaovesta ulos kenenkään huomaamatta. Aikainen töihinlähtö mahdollistaa myös aikaisen kotiinpaluun, joka on tässä tilanteessa myös aivan ihanaa; Meillä on koko perheen kesken aikaa iltapäivällä vielä rutkasti ennen nukkumaanmenoaikaa. Tilanne todennäköisesti tulee muuttumaan sitten kun tytöt aloittavat päiväkodin, sillä näin aikaisin ei heitä varmasti hoitoon voi viedä. Mutta sumplitaan niitä juttuja sitten kun niiden aika on, nyt nautitaan tästä tilanteesta ja hetkestä.

    Olen myös yllättynyt miten hyvin lapset ovat ottaneet töihinpaluuni; Muistan aikoinaan aloittaessani työt kun E oli reilu yksivuotias, miten sain töihinpaluuni jälkeen iltapäivisin tuta pienen ihmisen ikävän ajoittaisina kiukunpuuskina ja protestointeina äitiä kohtaan. Odotin samaa tälläkin kertaa, vaikka A onkin jo melkein kaksivuotias ja tässä iässä se vuosikin tekee jo paljon. A:lla on myös päivisin seuraa isosiskostaan, jota E:llä ei aikoinaan ollut, joka sekin toki varmasti vaikuttaa koko tilanteeseen eri tavalla; Äitiä ei edes ehditä ikävöidä päivän aikana kun on niin paljon muuta tekemistä. Ja onneksi aktiivinen isikin pitää tytöt kiireisenä päivän aikana ja siitä todistusaineistona päivän aikana Whatsappiin saapuvat kuvat heidän touhuistaan.

    Yhteenvetona voisi siis mainita, että meille kuuluu hyvää. Uusi arki rullaa paremmin kuin olisin uskaltanut toivoa ja toistaiseksi vastoinkäymisiltä on ainakin vältytty. Mitä nyt pieni flunssa kiersi koko perheen heti ensimmäisenä työviikkona, mutta siitäkin ollaan jo pikkuhiljaa selviämässä. Vaikka olenkin ennemmin kevät- ja kesäihmisiä, tuntuu tänä vuonna syksykin jotenkin kumman hyvältä. Iltaisin syttyy kynttilät valaisemaan pimenevää iltaa ja aamuissa on syksyn tuoksu, joka tuntuu aivan erilaiselta nyt, kuin viime syksynä.
    Kuulisin mielelläni kommentteja Teiltä siitä, miten töihinpaluu äitiysloman tai hoitovapaan jälkeen on sujunut? Onko lapset reagoineet jotenkin vai onko kaikki sujunut kuin rasvattu? Jätä rohkeasti kommenttia!
    Jos meidän arki kiinnostelee enemmänkin, ota ihmeessä myös Instagram -tilini seurantaan. Sinne päivittelen arkea ja eloamme päivittäin, Tervetuloa!
    Äitiys, Kuulumisia, Lapset, minä, Työ, Vanhemmuus

    Syksyn uudet tuulet – hoitovapaan loppu lähenee

    Syksy tuo tullessaan jälleen uudenlaisen arjen, sillä kahden vuoden mittainen hoitovapaa sekä kotiäitinä olo tulee päätökseensä ja on aika palata takaisin työelämään. Ensimmäinen virallinen työpäivä on heti syyskuun alussa.

    Onneksi töihin paluu on tälläkin kertaa melko kevyt, eikä samaan aikaan tarvitse murehtia lasten päiväkodin aloitusta, sillä M jää tyttöjen kanssa taas vuorostaan kotiin. Palasin E:n kohdalla töihin tämän ollessa vähän yli yksivuotias, jolloin M jäi myöskin kotiin vajaaksi puoleksi vuodeksi. Tämä järjestely toi helpotusta omaan töihin paluuseen, joten toivoin samanlaista järjestelyä tälläkin kertaa – onneksi se oli taas mahdollista. 
    Kun työmoodi on lähtenyt kunnolla käyntiin ja arki sen saralla tasaantunut, pystymme paremmin ja rauhassa keskittymään lasten siirtymiseen kotihoidosta päiväkotiin, sitten kun sen aika koittaa. Parempi yksi suurempi muutos arkeen kerrallaan, ainakin uskon niin.

    Töihin palaaminen ei ahdista oikeastaan ollenkaan. Olen kahden vuoden ajan saanut seurata molempien tyttöjen kasvua ja kehitystä lähietäisyydeltä ja olen tästä ajasta erittäin kiitollinen ja onnellinen. Monella ei ole mahdollisuutta olla kotona näinkään pitkään, eikä hoitovapaa ylipäätään ole mikään itsestäänselvyys. Valehtelisin kuitenkin jos väittäisin, etten ole tänä aikana kaivannut töihin. Olen kaivannut työkavereita ja työyhteisöä, asiakaskohtaamisia sekä sitä tekemisen meininkiä. Olen kaivannut sitä että saan pistää kaiken osaamiseni peliin. Olen kaivannut ongelmanratkaisua (muutakin kuin tyttöjen välisten eripurien ratkomista tai äitiyteen muuten liittyviä pähkäilyjä) sekä sitä että saan pistää aivoni oikeasti koetukselle, aikuisesta juttuseurasta puhumattakaan. Vaikka ystävät ovat olleet koko tämän ajan puhelimen päässä. Olen kaivannut hiljaisia aamuja toimistolla, jossa saan aloittaa päiväni rauhallisesti kahvikupillisen kera, valmistautumalla päivän töihin. Olen kaivannut itse työtä. Aikansa kutakin ja nyt on aika vaihtaa paikkoja isin kanssa ja päästää hänetkin kokemaan ainutkertaista laatuaikaa tyttäriensa kanssa. 
    Vaikka mieli onkin osittain jo syyskuun alussa, aion nauttia viimeisistä viikoista kotona täysillä. Onhan tätä kesää vielä vähän jäljellä, vaikka ilmassa onkin jo vahvasti syksyn tuntua sateineen ja pimenevine iltoineen. Kotiäitiys on ollut äärettömän antoisaa ja avartavaa, mutta jälleen on tullut aika yhden aikakauden päätökseen ja taas toisen alkamiseen. Syksyä jo varovasti ja vähän innolla odottaen siis.
    Kuulumisia, vuodenajat

    L niin kuin lomalla

    Blogi on päivittynyt heinäkuun ajan huonosti, koska olen ollut ihan lomalla! Melkein kuin huomaamattani. En siis suunnitellut pitäväni blogin kirjoittamisesta lomaa, mutta niin siinä vain kuitenkin kävi. Vaikka uusien postauksien aiheita on mielessä pilvin pimein ja osa osittain toteutettunakin luonnoksissa, en ole julkaissut tekstejä normaaliin tahtiin. Osittain tahtomattani, osittain täysin tiedostaen tilanteen. En kuitenkaan ole ottanut asiasta stressiä, vaan antanut asian olla ja edetä omalla painollaan. 
    Osittain syytän myös näitä helteitä, joiden ansiosta on ollut vähän pakkokin vain olla välillä. Paukut ei vain kertakaikkiaan riitä tekemään kaikkea mitä haluaisi, niin hyvin tämä lämpö on vienyt mehut ainakin meikäläisestä. Ainakin on ollut hyvä syy vain olla, unohtaen kaiken ylimääräisen. Myös viimeiset hääjärjestelyt ovat ottaneet osansa käytettävissä olevasta aivokapasiteetista. 
    Elokuussa blogi tulee päivittymään taas toivottavasti tiheämpään tahtiin ja hääpostauksiltakaan ei vältytä vielä silloinkaan. Toivottavasti teillä siellä ei ole jo aivan kauhea hää-ähky, sillä lisää on tulossa! 
    Kesää on vielä rutkasti jäljellä, joten nautitaan ja otetaan siitä vielä kaikki irti <3
    Jos meidän perheen elo kiinnostelee, instagram päivittyy tasaiseen tahtiin vaikka blogissa olisikin hiljaisempia jaksoja. Nähdään siellä ja paa viestiä!


    Kuulumisia, perhe, vuodenajat

    Kauhun hetkiä kesämökillä

    Tehtiin alkuviikosta kesän ensimmäinen reissu kesämökillemme, jossa vietimme kaksi yötä, ja kotiuduimme tänään. Odotuksissa oli viettää rentouttava miniloma saariston rauhassa meren ääntä kuunnellen ja nauttien raittiista meri-ilmasta, ottaa etäisyyttää kaupungin vilinään ja lyhyt irtiotto arkeen.
    Saavuimme kohteeseen maanantaina iltapäivällä ja päivä kului grilliruuan, saunomisen ja uimisen parissa. Hellettä piisasi rapiat 30 astetta, eikä merivesikään juurikaan viilentänyt oloa, sillä sekin oli niin lämmintä. Pesut hoidettiinkin kylmällä sadevedellä, jolla sai edes hetkeksi raikkaan fiiliksen kaiken hikoilun jälkeen. Illalla fiilistelimme ja teimme vielä lisäyksiä häiden Spotify-soittolistaan ja katselimme kaunista liilaa taivasta ja auringonlaskua, joka näkyy upeimmin aina juurikin täällä mökillä. Kylmää valkkaria tietenkään unohtamatta.

    Tyttöjen tossut: Slipstop (saatu blogin kautta)

    Tiistaina aamulla aamupalan jälkeen kävimme veneen kanssa lähisaaristossa ajelemassa. Mökille palattuamme meitä odotti ikävä yllätys mökkiterassin rappusilla, nimittäin metrin mittainen kyy paistatteli siinä päivää. Hetkeä aikaisemmin E oli tullut ominpäin ylämökkiin, kuitenkaan käärmettä noteeraamatta. Myös M oli juuri kulkenut aivan tämän kutsumattoman vieraan ohi, kun minä A sylissä tulin viimeisenä perässä ja huomasin käärmeen rappusilla. Kamalan tilanteesta tekee juurikin ajatus siitä, miten läheltä käärmettä E on kulkenut ja todennäköisesti juurikin jalkoihin katsomatta.

    Myöhemmin samana päivänä saunan ja uimisen jälkeen löysin A:n alasilmäluomesta – kyllä, luit oikein – pienen punkin. Luulin mustaa pistettä ensin roskaksi ja tarkemmin katsottuani huomasin roskalla pienet jalat. Kännykän kameralla zoomattuamme totesimme sen varmaksi punkiksi. Onneksi sain punkin irti A:n silmästä, vaikkei itkulta ja väkisin kiinnipitämiseltäkään vältytty. Hetken pohdin jo kotiin lähtemistä, ettei nyt vaan enää sattuisi mitään…

    Kirsikkana kakun päällä E sai terassista tikun jalkaansa ja keväiset kauhunhetket sormessa olevasta tikusta joka piti poistaa kirurgin toimesta, palasivat kirkkaana neljävuotiaan mieleen. Hän totesikin maansa myyneenä että Tämä mökki on aivan hirveä paikka. Saattaakin olla että hääjärjestelyt ja kaikki muu pitävät meidät loppukesän sen verran kiireisinä, että palaamme mökille takaisin sitten ensi kesänä, kun nämä tämän reissun kauhun hetket ovat enää muisto muiden joukossa.

    Kuulumisia, perhe, vuodenajat

    Kaupunkijuhannus

    Olemme yleensä viettäneet Juhannuksen mökillä, mutta tänä vuonna päätimme olla ihan kotona. Päätös oli hyvä, sillä vietimme aivan ihanan Juhannusaaton. Aamulla lähdimme vihdanhakureissulle, jonka jälkeen suuntasimme vielä viime hetken ruokaostoksille, sillä toukokuussa istuttamamme perunat eivät olleetkaan tuottaneet vielä yhtään satoa, ja olimme laskeneet sen varaan että Juhannuspöydän uudet potut nostetaan omasta maasta. Lisäksi saimme idean leipoa vielä jälkkärikakun, jota varten aineksia piti vielä käydä kaupasta ostamassa.
    Päivä ja ilta kului syödessä, herkutellessa, saunoessa, korttia pelatessa ja iltaa istuskellessa. Muutama ystävämme liittyi seuraamme istumaan iltaa ja ilta venyikin aamun pikkutunneille asti – yötön yö, niin kuin Juhannuksena kai kuuluukin olla. 
    Synkkä sää ja vesisade ei meidän keskikesän juhlaamme onnistunut pilaamaan, ja ystäväthän ne juhlat aina tekevätkin, eikä muilla puitteilla silloin niin suurta merkitystä olekaan. Tänään jatkamme Juhannuksen viettoa perheen kesken vanhempiemme kotona, jatkaen samalla linjalla nautiskellen hyvästä ruuasta ja seurasta.
    Ihanaa Juhannusta kaikille!
     
    KOTI, Kuulumisia, vuodenajat

    Piha ja terassi tekevät kesän

    Olemme viettäneet jo kuluneen alkukesän aikana paljon aikaa pihalla. Päivät kuluvat lähes aamusta iltaan asti lähinnä ulkona ja sisätiloissa käydään oikeastaan vain valmistamassa ruokaa ja nukkumassa päiväunet – siis tuo pienin meistä nukkuu. 
    Lapset hääräävät omia juttujaan keinun ja hiekkalaatikon parissa ja onhan tuonne terassille raahattu myös puolet sisäleluista aina My Little Ponyista Ryhmä Hau -pehmoihin, ja rakennettu mitä mielikuvituksellisemmat leikit. Tytöt leikkivät ajoittain jopa myös yhdessä ja sovussa, mutta pääasiassa pikkusisko keskittyy kuitenkin vielä ympäristön tutkiskeluun, hiekan ja mullan maisteluun sekä pihalta karkailuun.

    Siinä lomassa kun koko perhe viettää aikaa ulkona, olemme M:n kanssa saaneet terassia ja pihaa laitettua taas hiukan eteenpäin. Valmis se tulee tuskin koskaan olemaan, koska seuraava projekti kutkuttaa jo takaraivossa ennen kuin vanhakaan on saatu loppuun. Tuttua varmaan jokaiselle omakotitalotaloa asuttavalle tai pihanlaitosta pitävälle? 
    Tämän kesän aikana takapihallemme on ilmestynyt hiekkalaatikko ja keinu, puuvaja sekä kahden istuttava tuoli-pöytä-kaluste ovat saaneet uuden mustan maalin ja etupihan oven edustalle on rakennettu rimoitus. Terassi myös petsattiin toukokuussa – kahteen kertaan itseasiassa, sateen yllättäessä duunarit.

    Viime kesänä ostamani pionin taimet eivät ole tehneet kukkia vielä tänäkään vuonna, joten päätin väsätä vanhasta talon kulmalla lojuneesta kuormalavasta pienen kukkatelineen uuden maalin saaneen puuliiterin seinälle. Tuunasin lavaa hieman, maalasin sen mustaksi ja iskin siihen neljä ruukkuneilikkaa tuomaan väriä. Mielestäni siitä tuli kaunis ja voihan tuohon istuttaa jatkossa melkein mitä tahansa. Ystäväni heittikin instagramin puolella idean yrteistä, joita laittaisi vastaavasti tuunattuun kuormalavaan – loistava idea kerrassaan!

    Näiden jo loppuun saatettujen projektien lisäksi olisi tarkoitus rakentaa vielä etupihalle toinen pikkuterassi, sekä jatkaa ison terassin talon kulmalla olevaa rimoitusta hieman korkeammaksi. Mitähän niiden jälkeen keksitään, se jää nähtäväksi!
    Kuulumisia, perhe, vuodenajat

    Kaikkien aikojen toukokuu

    En muista koska Toukokuussa olisi viimeksi ollut tällaiset ilmat. Muistatko sinä? Täällä Varsinais-Suomessa olemme saaneet nauttia kunnon kesäpäivistä jo pitkän tovin ja en todellakaan valita! Luonto on puhjennut kukkaan ja kaikki vihertää ihanasti. Lämpötilat hipovat hellelukemia ja lasten uima-allas on ollut pumpattuna pihalla ja siinä on polskittu menemään jo monet kerrat.

    Päivät kuluvat lähestulkoon aamusta iltaan pihalla ja ruokailutkin on nautittu terassilla, pysyypä koti ja etenkin keittiö ainakin siistinä. Teimme tonttimme kulmaan pienen ryytimaan, joka sekin on lähtenyt vauhdilla käyntiin ja sekä peruna että sipuli on kasvanut jo hurjasti. Saa nähdä, saammeko Juhannukseksi oman maan uudet perunat pöytään, toivottavasti! Lisäksi viime syksynä istuttamani pensasmustikan taimet ovat ottaneet kasvuspurtin, vaikka osassa oksia näkyikin mielestäni selviä jälkiä siitä, että jokin kutsumaton vieras on käynyt niitä nakertamassa. Kuinkahan isoksi tuollaisen pensaan tulee kasvaa ennen kuin se alkaa tekemään marjaa? Tuskin vielä tänä vuonna kuitenkaan?
    Omena- ja luumupuu kukkivat ihanasti ja niiden kauneudesta saatiin nauttia hetki, kunnes omenapuu varisti valkoiset kukkien terälehtensä aivan kuin ulkona olisi satanut lunta. Viime vuoden omenasato oli heikko, toivottavasti tänä vuonna saisimme enemmän omppua. Haaveenani olisi hankkia oma mehumaija ja tehdä omaa mehua pakkaseen tänä vuonna extra paljon. 
    Toukokuu on vilistänyt vauhdilla ja jotenkin uskomatonta että kohta on jo kesäkuu. Onneksi kesä tuli tänä vuonna ajoissa ja saamme toivottavasti nauttia ihanista päivistä vielä pitkälle syksyyn. Syksy tuokin sitten tullessaan muun muassa taas uudenlaisen arjen töihinpaluun merkeissä, mutta ei siitä vielä sen enempää. Nautitaan kesästä tässä ja nyt, vielä syksyyn kuikuilematta. Ehtiihän se kesän kohokohta, hääpäiväkin sieltä tulla ennen. On muuten aika jännää palata töihin erinimisenä kuin sieltä lähdin, haha.
    Ensi viikolla otamme M:n kanssa suunnan kohti Helsinkiä ja pääsemme (vähän myöhässä, mutta kuitenkin) juhlistamaan 11. vuosipäivää kahdestaan. Instastoorin puolella joku onkin saattanut bongata mikä meidän agenda siellä isolla kirkolla onkaan.
    Ihanaa kesäistä, tältä  erää Toukokuun viimeistä viikonloppua kaikille!

    Psst. Muista osallistua Mimmimafian synttäriarvontaan Facebookissa ja Instagramissa. Aikaa osallistua on 31.5. asti. Otahan tilit myös seurantaan, päivittelen aktiivisesti etenkin IG Storiesin puolella! :)

    Kuulumisia, Lapset, minimimmi, pikkumimmi

    Puolitoistavuotias ja neljävee

    Toukokuun alkupuolella oli molempien tyttöjen neuvolat pitkästä aikaa. Minin puolitoistavuotis-neuvola, sekä Pikkumimmi E:n neljävuotisneuvola. E:n neuvolakäyntiin sisältyi neuvolantäin kanssa kahdestaan vietetty puolituntinen, jota harjoiteltiin jo kolmeveenä leikkineuvolan merkeissä. Tälläkin kertaa E pääsi tekemään tehtäviä ja näyttämään taitonsa neuvolantädille. Lisäksi E sai rokotusohjelmaan kuuluvat rokotukset, nyt myös sen vesirokkorokotteen. E otti rokotukset vastaan todella reippaana. Hän oli odottanut rokotuksia jo kovasti ja kyselikin käynnillä malttamattomana että Koska niitä piikkejä laitetaan, laitetaan jo! Olin yllättynyt miten hienosti koko rokotustilanne meni.
    E sai kovasti kehuja, joita äitinä on tietysti aina mukava kuulla. Juttelimme pitkät pätkät kaikesta, niin kuin aina. Meidän neuvolantäti on ihan huippu tyyppi ja on ollut ilo asioida juuri hänen kanssaan molempien tyttöjen lastenneuvolassa. Keskustelimme myös R-kirjaimen puuttumisesta, mutta neuvolan mukaan vielä tässä vaiheessa ei ole mitään syytä huoleen, vaan päinvastoin ärrän pitää antaa itsellään muovautua eikä sen opettaminen lapselle välttämättä ole hyvästä, koska ärrän lausuminen ja ääntäminen voi tällöin lähteä kokonaan vääränlaisesti alkuun. Vasta viisivuotiaana katsotaan tilannetta uudestaan ja lapsi saa tarvittaessa apua puheterapeutilta. Odotellaan ärrän kanssa ihan rauhassa siis.
    E oli neuvolamittausten mukaan 108 senttiä pitkä ja painoa hänellä oli 18 kiloa. Omalla käyrällään kasvaa hienosti, vaikka omaan silmään tyttö näyttääkin välillä hoikalta. Ei syytä huoleen tässäkään asiassa siis.
    A:n neuvolassa olimme muutama viikko sitten ja samaan käyntiin oli yhdistetty molempien tyttöjen lääkärikäynti. Neuvolamittausten mukaan puolitoistavuotiaamme on jo 10,5 kiloinen ja 81 senttiä pitkä. Olimme pitkästä aikaa neuvolassa koko perheen voimin. A sai myös rokotuksia osakseen, onneksi oli isosisko lohduttamassa mukana. Myös A:n rokotuksiin otettiin nyt vesirokkorokote mukaan, joten homma on nyt siltä osin hoidossa molempien tyttöjen osalta. Tuntuu haikealta, että nämäkin neuvolakäynnit ovat jo vähenemään päin, eikä montaa visiittiä ole enää jäljellä. 
    Onko teidän lapset saaneet nyt uuteena rokotusohjelmaan kuuluvan vesirokkorokotteen?
    Kuulumisia, Lapset, pikkumimmi

    Ihana neljävuotias

    Pikkumimmi, tuo energiaa ja iloa täynnä oleva esikoisemme täytti viime viikolla neljä vuotta. Syntymäpäiväjuhlia vietettiin sukulaisten kesken edeltävänä päivänä. On todella hassua ajatella että tuosta pienestä vauvastamme on kasvanut jo näin iso, omatoiminen ja upean oman luonteen omaava leikki-ikäinen tyttölapsi.
    Mahtavan temperamentin ja päättäväisen luonteen lisäksi E on hyvin empaattinen, pikkusiskostaan huolehtiva ja kaikella rakkaudella hoivaava, lämminsydäminen ja omatoiminen tyyppi, joka uskaltaa rohkeasti olla oma itsensä. Hän solmii ystävyyssuhteita helposti ja tulee toimeen kaikkien kanssa. 
    Hän haluaa tehdä asioita itse, oppia ja on utelias. Hän kysyy kun ei tiedä ja vastaa kun kysytään. Hän rakastaa kertoa tarinoita, laulaa omilla sanoituksillaan sekä tanssii aina kun kuulee musiikkia. Hän lohduttaa, halaa ja pitää kädestä. Hän on meidän ihana neljävuotias.
    Asukokonaisuus saatu yhteistyössä POP&Co Helsinki
    Olimme eilen neuvolassa, jossa E pääsi ensin tekemään tehtäviä ja juttelemaan neuvolatädin kanssa kahdestaan sillä aikaa kun minä odottelin aulassa. Puolen tunnin jälkeen myös minut haettiin huoneeseen ja E:n kanssa jutustelu oli kuulemma sujunut oikein kivasti. Hän oli piirtänyt meidän perheestä kuvan, heitellyt palloa, seissyt yhdellä jalalla ja hyppinyt. Taitojen lisäksi käynnillä kiinnitettiin huomiota puheen kehitykseen, joka E:llä on kuulemma oikein hyvällä tasolla. R-kirjaimen puuttumisesta ei pidä olla huolissaan ja siihen ei pidä kuulemma lainkaan edes puuttua nyt. Lopuksi E sai vielä rokotteet, jotka nekin otti reippaana vastaan.
    On tuo meidän neljävee vaan kertakaikkiaan super.